4.11.2009
Kuinka lasketaan Suomen biseksuaalit
Olin hiljattain haastateltavana aiheesta biseksuaalisuus. Yksi kysymyksistä, jonka haastattelija esitti, oli "paljonko Suomessa on biseksuaaleja".
Minua on haastateltu samasta aiheesta useita kertoja ennenkin, eri medioihin. Äkkiseltään tulee mieleen kaksi muuta lehtiartikkelia ja yksi radio-ohjelma. Lehtijuttuja saattaa olla useampikin. Eikä unohdeta joitakin esitelmiä, joita olen pitänyt, joiden jälkeen yleisö on voinut esittää kysymyksiä.
Ja aina kansa haluaa tietää, "paljonko Suomessa on biseksuaaleja".
Jos ollaan vakavia, niin tässä tiedonhalussahan on pohjimmiltaan kyse siitä, millaista tutkimuksenteon oletetaan olevan. Jotkut laskevat paljonko Suomen metsistä löytyy kääpiä, toiset, paljonko Suomen kaapeista löytyy biseksuaaleja. Tieteen tulosten oletetaan olevan kvantifioitavissa. Numeraalisella tiedolla on todistusvoimaa. "Kääpien vähenevä määrä Suomen metsissä kertoo ilmastonmuutoksen etenevän." "Biseksuaalien vähenevä määrä Suomen kaapeissa kertoo seksuaalisen vapautumisen etenevän."
Tieteen oletetaan myös antavan eksakteja tuloksia. Humanistinen tutkimus ja laadullinen tutkimus ylipäänsä vaikuttavat epäilyttäviltä siksi, että tutkimustulokset kuulostavat niin epämääräisiltä. "Mä oon nyt haastatellu näitä biseksuaaleja, ja niil ois aika samanlaisia kokemuksia keskenään, ja sit mulla ois sellanen fiilis, että ne määrittelis sanan biseksuaalisuus vähän eri lailla ku mitä se niinku vaik mediassa tarkottaa" — tiivistääkseni lisurini yhteen lauseeseen. "Ai kuin moni biseksuaaleista seurustelee miehen ja kuin moni naisen kans? No en mä tiedä. Mut hei, tää on tosi mielenkiintosta: yks tärkeimmistä median käyttämistä diskursseista biseksuaalisuudesta puhuttaessa on selittävä diskurssi. Mikä oli todistettavissa, eiks je?"
Onhan kaikenlaisten seksuaalisuuksien määriä toki laskettu. Harmi vaan, että tulokset heittävät niin paljon, että ne ovat käytännössä arvottomia. Olikohan se niin, että Osmo Kontulan ja Elina Haavio-Mannilan suuressa suomalaisessa seksitutkimuksessa vuodelta 1993 biseksuaaleja löytyi alle prosentti. En muista tarkkaa lukua, enkä myöskään sitä, miten biseksuaalisuus määriteltiin. Kinseyn klassikkotutkimuksessa vuodelta 1948 amerikkalaisista miehistä kolmasosalla oli ollut seksuaalisia kokemuksia miesten kanssa, minkä pohjalta kolmasosa miehistä kaadettiin bisselaatikkoon.
Joskus jossain olen lukenut jonkun statistiikkavertailun (tämä on blogi, eikä tieteellinen artikkeli, joten en jaksa etsiä lähdeviitettä vaan turvaan muistiini), jossa biseksuaalien määrät heittelivät rutkasti sen mukaan, oliko tilastoitu a) seksuaalisia fantasioita, b) seksuaalisia kokemuksia, c) ihmisten itsemäärittelyä.
Nähdäkseni tällaisilla prosenteilla voi olla lähinnä poliittista ja emansipatorista arvoa. Aikanaan voitiin ruveta heristelemään homoseksuaalisuuden kriminalisoinnille Kinseyn tutkimusta ja sanoa, että kolmasosa miehistä on rikollisia ja mitä järkee siinä on. Ja kai jossain Seta-propagandassa vieläkin kummittelee se "kymmenen prosenttia väestöstä kuuluu seksuaalisiin vähemmistöihin", millä perusteella on hyvä sitten vaatia oikeuksia. En yhtään tiedä, mistä se prosenttiluku on vetäisty, mutta jos se on toimii hyvänä välineenä seksuaalisen tasa-arvon ajamisessa, niin antaa mennä.
Mutta jos nyt oikeasti haluttaisiin tietää, "paljonko Suomessa on biseksuaaleja", niin millainen tutkimusasetelma pitäisi rakentaa?
Yksinkertaisinta olisi tietysti, että tehtäisiin iso tilastotutkimus, jossa on edustava otos väestöstä. Kysytään kaikilta, "oletko biseksuaali", ja niiden, jotka vastaavat olevansa, määrä kirjataan ylös. Ei tarvitse edes määritellä sanaa biseksuaali, koska ei olla kiinnostuneita termin määrittelystä, vaan siitä, kuinka moni viittaa itseensä kyseisellä termillä. Saadun prosenttimäärän oletetaan olevan yleistettävissä myös muuhun väestöön. Voilá!
Mutta olishan se nyt aika epätarkkaa, jos ihmisten ittensä annettaisiin päättää, ovatko he biseksuaaleja vai eivät. Monihan kuulemma sanoo olevansa biseksuaali siksi, että se on muodikasta, eivät he ole oikeita biseksuaaleja. Mutta miten määritellään oikea biseksuaali? Koska seksuaalisia fantasioita on vaikea mitata, niin mitataan sitten miellyttävien seksuaalisten kokemusten frekvenssejä.
Edellä mainitulta edustavalta otokselta väestöstä kysytäänkin, että kuinka monella on ollut miellyttävä seksuaalinen kokemus kummankin (sic) sukupuolen kanssa. Ja sitten taas tehdään prosenttipeli ja saadaan biseksuaalien määrä.
Mutta eikö "miellyttävä seksuaalinen kokemus" ole sekin aika epämääräinen ilmaisu? Joku bimbohan voi luulla, että suuteleminen kerran toisen tytön kanssa baarissa miesten katsellessa on "miellyttävä seksuaalinen kokemus" ja tekee hänestä biseksuaalin, vaikka hän oikeasti onkin trendipelleilijä. Tai sitten voi käydä niin, että lapsuuden lääkärileikit naapurintytön kanssa tekevät ihan viattomista homoista biseksuaaleja!
Mennään siis ihan juurille asti, ja määritelläänkin seksiksi vain penetratiivinen, orgasmiin johtava seksi. Suuseksi poisluettuna tietenkin, sehän on esileikkiä. Eli biseksuaaleja ovat ne, jotka ovat penetroineet tai olleet penetroitavina jompaan kumpaan alaruumiinsa isompaan aukkoon sekä miehen että naisen (sic) kanssa. Ja orgasmi on saavutettu säällisessä ajassa penetroinnin kuluessa.
Sitten oletamme, että ihmiset mainitussa väestöotoksessa vastaavat rehellisesti ja salailematta tutkimuskysymykseemme, pelaamme jälleen prosenttipeliä ja sitten meillä onkin ehdottoman luotettava tieto siitä, paljonko Suomessa on biseksuaaleja (ja samalla on tullut näpsästi määriteltyä sekä biseksuaalisuus että seksi).
Miten tämä saamamme luku sitten on yhteydessä ihmisten haluihin, fantasioihin ja kokemuksiin sekä niiden asemaan kulttuurissa, on toinen juttu. Mutta ainakin meillä on luku!
Joka tapauksessa mitä eksaktimpi tulos pyritään saamaan kysymykseen "paljonko Suomessa on biseksuaaleja?", sitä absurdimmaksi myös tutkimusasetelma muotoutuu. Ja sitä selkeämmäksi käy se, että biseksuaalien määrän jäljittäminen Suomen väestössä on paitsi mahdotonta, myös mieletöntä.
En muuten halua dissata tilastollista tutkimusta. Sillä on paikkansa. Esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa voi olla relevanttia ottaa selville, kuinka suuri osa vaikkapa jonkin tietyn alueen väestöstä harrastaa limakalvokontakteja eri sukupuolten kanssa. Mutta niistä limakalvokontakteista ei voi suoraan johtaa biseksuaalien määrää.
16 kommenttia »
The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2009/11/04/kuinka-lasketaan-suomen-biseksuaalit/trackback/
RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.
Kommentoi
Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.
Hieno kirjoitus. T.Nainen 43v. Avioliitossa miehen kanssa. Ja omasta mielestä bi vaikka olen ollut vain kerran sukupuoliyhteydessä naisen kanssa. Fantasioiden ja bi seksuaalisten unien näkeminen sen mulle mielestäni todistaa.
Se olisi mielenkiintoista, että kuinka moni itsensä täysin heteroiksi mieltävistä näkee unia rakastelusta oman sukupuolen kanssa.
Comment by K — 4.11.2009 @ 07:27
Ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä oikein vastasit sille haastattelijalle siihen sen kysymykseen?
Comment by 18is9 — 4.11.2009 @ 09:53
Hei!
Miten voit väittää, että suuseksi on esileikkiä? Höh, yksi ihanimmista tavoista rakastella ja saada orgasmi.
Comment by Tarja — 4.11.2009 @ 10:40
18is9: Vastasin vähän tuohon suuntaan mitä kirjoitin, eli että erilaisia tilastollisia tutkimuksia on tehty, mutta tutkimus- ja otantamenetelmät vaihtelevat niin paljon, että mitään luotettavaa tulosta ei voida antaa.
Tarja: Noh, tuo loppupätkä mun tekstistä oli vahvasti parodinen, ja pyrin sillä ilmaisemaan, että sekä biseksuaalien lukumäärän selvittäminen että termin “seksi” määrittäminen on todella vaikeaa ellei mahdotonta. Yleisessä heteronormatiivisessa diskurssissa “seksiksi” määritellään kuitenkin nimenomaan penetratiivinen penis-vagina-yhdyntä, ja kaikki muu on “esi-leikkiä”. Vrt. neitsyyden menetys: yhteisrunkkaukset poikien kesken eivät ole “seksiä”, josta menisi neitsyys, mutta peniksen pikainen tuikaus vaginaan on “sitä”.
Henk.koht. mua ärsyttää koko “esi-leikin” käsite, siinä on joku sellainen seitkytlukulaisen seksivalistuksen sävy.
Comment by Jatulintarha — 4.11.2009 @ 16:02
Heip taas!
Mistä sen haastattelun voi lukea?
Mielenkiintoista olisi tehdä jonkinlainen haastattelututkimus siitä, millä perusteilla ihmiset ylipäätään identifioituvat jonkin tietyn seksuaaliryhmän edustajiksi. Omalla kohdallakin olen tätä joskus tuumaillut. Biseksuaalisuushan on sillä tavalla erikoinen seksuaali-identiteetti, että se näyttää usein jotenkin liudentuvan pitkän parisuhteen myötä - tarkoitan siis, että ainakin ulkopuolisten silmin voi siltä näyttää. Itse kun olen ollut 19-vuotiaasta asti (siis jo yli 7 vuotta) parisuhteessa, joka ulkopuolisille näyttäytyy heterosuhteena, mietin joskus itsekin, että olenko oikeastaan enää biseksuaali - tai onko koko identiteetillä minulle enää mitään väliä? Teinivuosien tyttösuhteethan voisi helposti tulkita myös “vaiheeksi” - ja moni tuntemani ihminen, joka tuolloin identifioitui biseksuaaliksi niin nykyisin tekeekin.
Toisaalta kuten ensimmäinen kommentoija totesikin lienee omassa seksuaali-identiteetissä ennen kaikkea kyse omasta kokemuksesta - fantasioista ja muista ajatuksista.
Henkilökohtaisesti biseksuaalisuuteni näyttäytyy mulle nykyisin oikeastaan jonkinlaisena “sukupuoliodotuksiin kohdistuvana kulttuurisena autismina” - en yksinkertaisesti osaa ajatella asioita heteronormatiivisista lähtökohdista. Ehkä tämä toisaalta palautuu enemmän sukupuoli-identiteettiini, joka on aina ollut jotenkin androgyyninen - feminiinisestä ulkonäöstä huolimatta. Toisaalta minulle nämä sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiasiat ovat aina kulkeneet jotenkin käsi kädessä. Olisi kiinnostavaa tietää, kokeavatko biseksuaalit useinkin samoin.
Comment by Anitta — 4.11.2009 @ 19:37
Anitta: Kerron sitten kun se ilmestyy :)
Tuosta sukupuoli-identiteetistä mulla muuten on ihan oikeaa tutkimustietoa: sukupuolieron kyseenalaistaminen on yksi niistä kokemuksista, joka yhdistää suurta osaa haastattelemiani biseksuaaleja, ja se itse asiassa määrittää myös biseksuaalisuuden käsitettä haastateltavien näkökulmasta. Haastatteluissa toistui kokemus jonkinlaisesta sukupuolen ylittämisestä tai mieheyden ja naiseuden yhdistämisestä omassa olemisessa.
Vaikka en tiedäkään, paljonko Suomessa on biseksuaaleja, niin johonkin kysymyksiin sentään osaan antaa vastauksia tutkimustulosteni pohjalta!
Comment by Jatulintarha — 5.11.2009 @ 01:23
Tykkään erityisesti tuosta kommentista oikea biseksuaali vs trendipelle. Mulle se kertoo just siitä, ettei kategorioilla ja ihmisten elämillä oo aina kauheasti tekemistä toistensa kans. Totta maar ymmärrän että kategoriaan voi olla helpottava identifioitua jos tuntuu siltä että ei muuten saa tukea omille valinnoilleen. Voi myös suoraan omaksua sen selittävät puheet, ettei tunnu niin pahalta, ettei vaan voi olla samanlainen ku muut. Maailma on helpompi järjestelijän silmin.
Comment by P.A.A. — 5.11.2009 @ 18:05
Hassua (tai liekö niin hirväen hassua) päädyimme keskustelemaan tästä trendibisseydestä mun blogissani myös. Enkä se edes ollut minä, joka aloitti. Viittasin tähän kirjoitukseesi siinä keskustelussa myös. http://happamiasanoikettu.blogspot.com/2009/11/hyvin-kasvatettu-feministi.html#comments
Comment by Anitta — 10.11.2009 @ 18:56
Kysymys biseksuaaleille naisille, joilla on ollut seksisuhde/suhteita sekä biseksuaaleihin naisiin että lesboihin.
Yhden tai muutaman kokemuksen perusteella ei tietenkään pitäisi pyytää tekemään yleistyksiä, mutta pyydän silti.
Koetteko, että biseksuaalit naiset lähestyvät teitä seksuaalisesti eri tavoin kuin lesbot? Koetteko, että siinä, miten biseksuaalit naiset ja lesbot ymmärtävät seksuaalisuuden on eroja? (Ymmärtäminen-sana varmaan avautuu eri tavoin jokaiselle, mutta en löydä sopivaa sanaa.)
Koetteko, että siinä, mitä biseksuaalit naiset ja lesbot odottavat teiltä toisaalta parisuhteessa ja toisaalta seksisuhteessa (jos ne voi erottaa), on eroja?
Comment by Sara — 20.12.2009 @ 19:02
Kohderyhmään kuulumattomana en tietenkään ole pätevä vastaamaan kysymyksiin, mutta jo lähtökohtaisesti minusta vaikuttaisi siltä, että vastaus olisi lähinnä tasoa “duh!”. Bi- ja lesboidentiteetin välillä lienee kuitenkin melko perustavanlaatuisia eroja. Tietenkin tässä liikutaan sen verran laajojen käsitteiden parissa, että mitään yleistystä ei todellakaan voi tehdä, mutta minulla on vähän sellainen hytinä, että bi-naisen ja lesbonaisen välillä voisi olla merkittävänlaatuisia eroja ihan sukupuoli-identiteetinkin tasolla, vaikka he eivät sitä välttämättä itse tiedostaisikaan. Muista biologisesti naispuolisista mutta erilaisilla identiteeteillä varustetuista henkilöistä puhumattakaan. :P
Disclaimer: En ole Suomen johtava bissetutkija, mutta asuin tovin sellaisen kanssa. ;)
V
Comment by V — 21.12.2009 @ 01:37
Kiitos (aavistelujani vahvistavasta) kommentistasi, V.
Comment by Sara — 21.12.2009 @ 11:38
Jatkan vielä lisäkysymyksellä: Millä tavoin biseksuaalin naisen parisuhde biseksuaalin naisen kanssa poikkeaa biseksuaalin naisen parisuhteesta lesbon kanssa?
Jenny, kirjoitat merkinnässäsi yhdeksi seksin määritelmäksi penetratiivisen, orgasmiin johtavan seksin - myös naisten välillä. Siis, öhöm, tämä määritelmä tarkoittanee, että jos naisten välisessä seksissä ei tapahdu minkäänlaista penetraatiota, ei se myöskään ole seksiä?
Comment by Sara — 21.12.2009 @ 12:08
Jälleen kerran, kyseessä oli sarkastinen heitto, jonka tarkoituksena oli osoittaa, kuinka vaikeaa on määrittää edes sitä, mitä eri henkilöiden mielestä tarkoittaa “seksi”. Katso kommentit kolme ja neljä.
Comment by V — 21.12.2009 @ 15:20
Hhmm. Ok.
Putkiaivoisena joudun tankkaamaan neloskommenttia ja kyllä sieltä jonkinlaisen vastauksen saan, vaikka toisaalta vastaus on myös monitulkintainen - kuten on aihekin, jota se käsittelee.
Taitaa olla herkkä aihe, monin tavoin.
Vaikenen.
Comment by Sara — 21.12.2009 @ 18:38
Huh, musta tuntuu, että en taida uskaltaa vastata mitään yleispätevää Saralle. Tutkimukseni mukaan (hauska kirjoittaa noin!) biseksuaalisuus voi lesbo- ja binaisten parisuhteissa aiheuttaa mustasukkaisuutta ja epävarmuutta - mutta sama pätee muihinkin bi-ihmisten parisuhteisiin.
Seksuaalisuuden suhteen en osaa niin sanoa, asia vaatii lisätutkimuksia. Ehkä jopa empiirisiä tutkimuksia! Pitää ruveta siis vehtaamaan sopivan lesbo-binais-otoksen kanssa :)
Oli miten oli, suht vastikään on ilmestynyt Lisa Diamondin kirja Sexual Fluidity - Understanding Women’s Desire, joka käsittelee naisen seksuaalisen halun joustavuutta. En ole lukenut tuota vielä, mutta arvostelujen perusteella vaikuttaa vastaavan kysymykseen jollain lailla.
Comment by Jatulintarha — 21.12.2009 @ 22:47
Miksi noi a), b) ja c)-kriteerit olisivat erillisinä arvottomina, vaikka yhtäkään niitä ei voi määritellä “tyhjentäväksi biseksuaalisuudeksi”, jota tuskin on olemassakaan? Tietty kaikki kyselyt riippuu aina otoksesta, kyselytilanteesta jne., mutta eiköhän noita vastaaviin kysymyksiin kuitenkin suuri(n?) osa ihmisistä osaa jotenkin vastata.
Comment by Antti R. — 30.12.2009 @ 22:43