20.10.2009
Tädit ei cossaa
Olen havainnut omalaatuisen diskurssin, jota käyttäen kirjoitetaan erilaisista vapaa-ajanviettomuodoista. Diskurssin keskiössä ei tällöin ole niinkään kulloinkin kuvattavana oleva ilmiö itse, vaan se, kuinka teksti rakentaa ikäluokitteluja ja samalla vetää viivaa sen välille, mikä on aikuiselle hyväksyttävää ja mikä ei.
Diskurssille on ominaista hyväntahtoisen hämmästelevä, aikuisen positiosta tarkkaileva asenne. Tarkkailun kohteena voivat olla erilaiset hassut harrastukset, kuten Keskiaikaseura, larppaaminen, figupelit, sf-fandom ja nykyisin erityisesti kaikki, mikä vähänkään viittaa japanilaiseen populaarikulttuuriin. Samanlaisella asenteella ei kuitenkaan lähestytä esimerkiksi postimerkkeilyä, sikarikerhoja, viskinmaistajaisia, Tupperware-kutsuja tai hirvenmetsästystä. Puhumattakaan mistään urheilulajista.
Olen ollut omakohtaisesti tietoinen kyseisestä diskurssista varmaan ainakin kymmenen vuotta. Mieleen tulee useampikin toimittaja, joka on halunnut kirjoittaa Keskiaikaseuraa, larppaamista tai sf-harrastamista käsittelevän jutun. Tapahtumapaikalle on sitten saapunut herttaisesti pihalla oleva ystävällinen journalisti, joka on lopulta kirjoittanut sinänsä ihan mukavan artikkelin. Sen rivien välistä on kuitenkin ollut luettavissa tausta-ajatus, jonka mukaan kuvattu toiminta on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja unohtuu, kunhan ihmiset kasvavat aikuisiksi.
Oiva esimerkki tämän diskurssin käytöstä löytyy viime keskiviikon Hesarista (14.10.). Juttu, jonka otsikkona on "Suomessakin osataan cossata" alkaa rivillä "On olemassa harrastuksia, joista kirjoittaessaan tuntee itsensä väistämättä tädiksi". Toimittaja tunnustaa juttunsa alussa, että halusi tehdä jutun cosplaystä, koska ei tiedä asiasta mitään. Viisitoistavuotiasta haastateltavaa siteerataan ja sitaatin jälkeen todetaan hämmästyneenä, että hui, kun on paljon vieraita käsitteitä, joita sen enempää toimittajan kuin lukijankaan ei oleteta tuntevan. Sanan "larppaus" toimittaja sentään tunnistaa — se on "roolipelausta". Niin.
On epätodennäköistä, että kukaan toimittaja aloittaisi esimerkiksi orkideankasvatusta käsittelevää juttua samalla täti-fraasilla. Tai kauhistelisi performanssitaiteiljan haastattelusitaatin jälkeen, kuinka paljon vieraita käsitteitä taiteilija käyttikään, ja kuinka hehheh, vanhaksi performanssitaiteilija saakaan toimittajan tuntemaan itsensä. Samalla sävyllä ei myöskään haastateltaisi nuorta viulunsoittajavirtuoosia.
Kyse ei nähdäkseni ole pelkästään siitä, että tietyt asiat olisivat suositumpia keskimäärin iältään nuorempien ihmisten keskuudessa. Muistan eräänkin Kalevan artikkelin, joka käsitteli figupelaamista, ja haastateltaviksi oli raahattu pari kolmetoistavuotiasta, vaikka pikku-ukkojen maalaaminen ja taisteluttaminen on vähintään yhtä suosittua kolmikymppisten keskuudessa — ellei suositumpaakin, kolmikymppisillä kun on enemmän rahaa kaadettavaksi Games Workshopin pohjattomaan kitaan.
Pikemminkin kyse on siitä, että tietyt asiat saavat legitiimisti asettua ns. tavallisen, aikuisen ihmisen yleissivistyksen ulkopuolelle. Oikeastaan tietämättömyys niistä on oman aikuisuuden sinetti: "OMG mä oon NIIIIN aikunen ja kypsä ja nuorisosta vieroittunut, etten tiiä mitä on cossaus!!1!" Tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä tulee yläpuolelle asettumisen keino. (1) On itsestäänselvää, että tätä diskurssia käyttävä toimittaja ei lopeta juttuaan kertomalla, kuinka hän lopulta lisätietoja saatuaan innostui kohteestaan niin paljon, että liittyi itse harrastajien iloiseen joukkoon. Kohteen on pysyttävä etäällä ja vieraana, sukupolvikynnyksen toisella puolen.
Samalla kohde itse typistyy nuoruuden merkiksi, täysin riippumatta siitä, minkä ikäisiä ihmisiä kohde kiinnostaa. Mutta jos nuoruuden merkki liitetään iältään aikuiseen ihmiseen, siitä tuleekin merkki kypsymättömyydestä ja keskeneräisyydestä. Siten tämä havaitsemani omalaatuinen diskurssi rakentaa ja vahvistaa olettamusta selvästi toistaan eroavista ikäryhmistä ja elämänvaiheista, jotka seuraavat lineaarisesti toisiaan.
Nuoruuden merkkeinä toimivilla kohteilla ei myöskään ole itseisarvoa. Viulunsoitolla, orkideankasvatuksella ja urheilulla on oma itseisarvonsa, mutta cossaus on arvokasta siksi, että se opettaa nuorille kädentaitoja, keskiaikaseura puolestaan saa kiinnostumaan historiasta, larppaus kehittää sosiaalisia taitoja, figupelit parantavat päättelykykyä. Ne ovat jotakin, jotka valmistavat aikuisuuteen. Niillä on välinearvo kypsymisen tiellä, ja kun on saatu tarpeeksi ekspoja, jotta päästään tarpeeksi korkealle aikuisuus-levelille, niin ne voi jättää taakseen.
Luultavasti suurinta osaa larppaajista, figupelaajista, cossaajista tai keskiaikaseuralaisista ei paljon kiinnosta, millaisilla ikämarkkereilla heidän kiinnostuksenkohteensa leimataan. Mutta tiedän kyllä yhden sellaisen miespuolisen figupelaajan, jonka täytyy valehdella vaimolleen menevänsä baariin silloin kun lähtee pelaamaan pikku-ukoilla kavereidensa kanssa.
***
1. Sinänsä tietämättömyys yläpuolelle ja ulkopuolelle asettumisen keinona on muuallakin käytössä. Tietämättömyys Big Brother -talon tapahtumista tai Seiska-lehden sisällöstä voi olla keino korostaa omaa sivistyneisyyttä. Itse olen tietämätön molemmista lähinnä siksi, että BB vaikuttaa tylsältä ja Seiskan taitto aiheuttaa päänsärkyä. (BB:tä ois varmaan hyvä seurata väikkärinaihe mielessään, mutta ei sitä aina jaksa.) Tietämättömyys siitä, miten tietokone tai auton moottori toimii on puolestaan monelle naiselle keino rakentaa sukupuolieroa. Kai sit on niin, että ihmiset saa jotain erityistä nautintoa siitä eron tekemisestä tietämättömyyden avulla.
16 kommenttia »
The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2009/10/20/tdit-ei-cossaa/trackback/
RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.
Kommentoi
Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.
Matemaatikkona olen törmännyt ihmisiin, jotka ylpeilevät sillä, etteivät ymmärrä matematiikkaa. En tiedä, mikä ajatus taustalla oli; ilmeisesti he halusivat korostaa ymmärryksensä laaja-alaisuutta sillä, etteivät ole matemaattisia fakki-idiootteja.
Joskus 90-luvulla törmäsin usein samaan ilmiöön tietokoneita ymmärtämättömyyden kohdalla, ilmeisesti samoin perusteluin, mutta tietokoneiden kohdalla ilmiö tuntuu vähentyneen.
Comment by Punainen Nörtti — 21.10.2009 @ 07:52
Itse asiassa urheilua pidetään ainakin naisten kohdalla myös ikään liittyvänä asiana. Etenkin semmoista urheilua, jossa on leikin aspekti (kuten pelit).
Comment by P.A.A. — 21.10.2009 @ 10:55
Kuule jotkut ihmiset on vain tyhmiä eivätkä tule ikinä pääsemään irti ennakkoluuloistaan. Kylä jämpti on niin. Ei sen selittämiseen mitään diskurssia tarvita :-D
Vähän vakavammin puhuen, mä luulen että epäluulo “nuorten hömpötyksiä” kohtaan on monissa ihmisissä (ja kulttuureissa) aika sisäsyntyistä. Varsin nopeasti olisi varmaan ihmiset kuolleet aikoinaan sukupuuttoon, jos auktoriteettia olisi annettu yksilöille joiden aivot eivät vielä ole kehittyneet loppuun asti. (Tässä en siis mitenkään ota kantaa siihen, mitkä ovat oikeasti nuorten harrastuksia, jos sellaisia edes on.) Nuorissa on samaa pelottavaa toiseutta kuin missä tahansa vieraan ryhmän edustajissa.
Nykyään sitten ymmärtämisestä ja hyväksymisestä on tullut hyve. Ihmiset yrittävät kovasti ymmärtää, mutta äly tai viitseliäisyys ei oikein keskiverto jampalla vielä riitä.
Jos muistan oikein, niin jossain oli tutkittu, että ennakkoluulo näkyisi aivoissa samalla tavalla kuin inho likaa kohtaan. Siis kyse on suorastaan fyysisestä reaktiosta, jonka voittaminen vaatii ihmiseltä aika kehittyneen kyvyn rationalisoida omaa käyttäytymistään, valmiuden nähdä vaivaa sen eteen, ja myös sietää epävarmuutta omasta “puhtaudestaan”. Paljon helpompaa on tehdä vain jokin symbolinen ele vaaditun ominaisuuden, eli tässä yhteydessä nuorten hömpötysten ymmärtämisen ilmaisemiseksi (”onhan se roolipelaaminen varmaan ihan kehittävä harrastus”), ja kuitenkin pitää ilmiöön sopiva pesäero, ettei tarvitse liiaksi monimutkaistaa omaa maailmankuvaansa.
Comment by rhia — 21.10.2009 @ 17:15
Testi…
Comment by rhia — 21.10.2009 @ 17:18
Mitäköhän tää blogsome oikein sekoilee? Kaksi kertaa olen yrittänyt kommentin postata, ja kaksi kertaa se on vaan ignoroinut koko kommentin. No, laitetaan nyt sitten vaikka kahdessa osassa, jos kommenttin on vaan liian pitkä tai jotain:
Kuule jotkut ihmiset on vain tyhmiä eivätkä tule ikinä pääsemään irti ennakkoluuloistaan. Kylä jämpti on niin. Ei sen selittämiseen mitään diskurssia tarvita :-D
Vähän vakavammin puhuen, mä luulen että epäluulo “nuorten hömpötyksiä” kohtaan on monissa ihmisissä (ja kulttuureissa) aika sisäsyntyistä. Varsin nopeasti olisi varmaan ihmiset kuolleet aikoinaan sukupuuttoon, jos auktoriteettia olisi annettu yksilöille joiden aivot eivät vielä ole kehittyneet loppuun asti. (Tässä en siis mitenkään ota kantaa siihen, mitkä ovat oikeasti nuorten harrastuksia, jos sellaisia edes on.) Nuorissa on samaa pelottavaa toiseutta kuin missä tahansa vieraan ryhmän edustajissa.
…
Comment by rhia — 21.10.2009 @ 17:19
Voi huoh. Blogsome ei suostu postaamaan kommentin loppuosaa. Ei anna edes mitään virheilmoitusta, ei vaan ilmesty näkyviin se.
Comment by rhia — 21.10.2009 @ 17:33
Punainen nörtti: Olen törmännyt samaan ilmiöön, vaikken edes ole matemaatikko.
Rhia: Kommenttisi oli jäänyt moderaattoriseulaan, en tiedä miksi. Hyväksyin nyt sen ekan kommentin. En tiedä, miksi osa kommenteistasi pääsi läpi ja osa ei.
Mutta tuo “nuorissa on samaa pelottavaa toiseutta kuin missä tahansa vieraan ryhmän edustajissa” oli aika hyvin sanottu. On aika outoa, miten “lapset” ja “nuoret” (ja myös “vanhukset”, muuten) voidaan esittää selkeästi muista ihmisistä eroavana, homogeenisena ryhmänä.
Comment by Jatulintarha — 23.10.2009 @ 00:58
Joo, luen juuri Taina Kinnusen Lihaan leikattua kauneutta jossa puhuttiin tuosta, miten vanhuksiin ei suhtauduta kokemusten ja ajatusten summana, vaan persoonattomina “mummoina” ja “pappoina”. Mikä on hyvin pelottava ajatus, koska se tuntuisi olevan totta. Varmaan kaikkiin ikäryhmiin kohdistuu samanlaista dissailua ja tasapäistämistä jossain määrin muiden ryhmien kohdalta? Paitsi ehkä meihin 30-40 -vuotiaisiin, jotka ollaan varmaan niin epäikäisiä kuin ihminen ylipäätään voi olla. Meitä sitten ryhmitellään muilla tavoin…
Comment by rhia — 23.10.2009 @ 09:04
Hei Jenny, löysin vasta nyt sun blogin. Mahtavaa! Mää en nyt ehkä koskaan pääse kirjoittaan tälle illalle aikatauluttamaani luentopäiväkirjaa, kun luen tätä koko yön.
Mietin, että oman tietämättömyyden glorifiointi saattaa olla myös defenssimekanismi, sellainen “enhän mä siis mitenkään tyhmä tai tietämätön ole vaan tää nyt on vaan lapsellinen/pinnallinen/turha asia, josta ei oikeastaan tarvikaan mitään kenenkään oikeasti fiksun tietää.
Pakko kai myöntää, että oma helmasyntini on matemaattisen tietämättömyyteni ihasteleminen. Oikeasti mua hävettää, etten tajua matematiikasta hölkäsen pöläystä - se saa mut tuntemaan itseni vähän tyhmäksi. Toisinaan kuitenkin esitän asian niin, että “voi kun nää matemaattiset asiat on niin tylsiä ja tyhjänpäiväisiä, onneksi tää ei niinku tajuis niistä mitään”.
PS. Samaan ilmiöden kirjoon liittyy minusta muuten myös joidenkin naisten (tai siis *kröhöm* teen mä tätäkin itse asiassa itsekin aina joskus) tapa tekeytyä voimattomammiksi ja epäkäytännöllisemmiksi kuin ovatkaan saadakseen jonkun miehen hoitamaan hommat puolestaan. Siis tyylin: “Voi voi, kun tää laatikko on hirveän raskas, mää en siis tosiaankaan jaksa kantaa tätä millään, mutta kun sää taas olet niin hirven vahva niin sullehan sen on varmaan helppoa…” –> subteksti: “Kyllähän mää tämän jaksaisin kantaa, mutta kivempaa olis, jos joku machoillessaan kantaisi sen tosta pois.” tai “Voi voi, kun mä en tajua tietokoneista sitten mitään niin mää en osaa nyt asentaa tähän tätä uutta äänikorttia, mutta kun sää oot niin perehtynyt näihin…” –> subteksti: “Tottahan toki osaisin tehdä tämän itsekin varsinkin jos lukisin ohjeet, mutta kivempi olisi jos joku muu tekisi sen machoillessaan”. ;)
Comment by Anitta — 27.10.2009 @ 18:35
Matikasta:
mua (humanistina) hämmentää se, että on ihan ok humanistina jotenki väheksyä luonnontieteitä ylipäätään ja olla tietämättä niistä mitään. Sitte jos joku luonnontieteilijä tunnustaa, ettei tiiä mitään humanismista, ei lue kaunokirjallisuutta jne., se on tietenki ihan urpo.
Comment by Laura — 29.10.2009 @ 18:29
Olenpa miettinyt noita samoja asioita aina välillä sekä alakulttuurien harrastuksiin että ihan tuohon “ylpeään tietämättömyyteen” liittyen. Ensinnä mainitut tulee yleensä kuitattua asenteella tyyliin kyllä fiksut ihmiset osaavat ajatella sen verran laatikon ulkopuolelta asioita, etteivät leimaa “nuorekkaiden/outojen” juttujen harrastajia kehittymättömiksi. Omaa itsetuntoa pönkittävät tyhjänmölöttäjät sitten saavat hölöttää mitä hölöttävät.
Tuo jälkimmäinen laji taas on enemmän hermostuttava. Itselleni naisena etenkin tietämättömäksi ja avuttomiksi heittäytyvät naiset herättävät jonkinlaista hätää. Tekisi mieli mennä ravistelemaan olkapäästä ja paukuttamaan kalloon, että avuttomaksi heittäytymällä ei ainakaan voita mitään, päin vastoin menettää. Samalla sitten stereotypia “tyhjäpäisistä” ja “bimboista” naisista, joita ei laiskuudessa/tyhmyydessä vois vähempää kiinnostaa kehittää itseään jatkaa sitkeänä eloaan.
No menipä vähän vaahtoamisen puolelle. Esimerkiksi Anittan esimerkki ei herätä yllämainittuja tunteita, sillä siinä tekemisen jättämisessä toiselle on aika selkeä sanaton viesti kunnioituksesta toisia kohtaan.
Ehkä meidän kaikkien sukupuoleen katsomatta pitäisi oppia enemmän kerskumaan taidoilla, joissa oikeasti ollaan päteviä ihan noin hyvässä mielessä ja kaihtaa osaamattomaksi/tietämättömäksi heittäytymistä. Saataisiin kanssaihmisten osaaminenkin paremmin käyttöön. Ja vielä: niin aikuinenkin kuin lapsikin osaa lähteä perehtymään uusiin asioihin jos niille tulee käyttöä. Harvoinpa siinä tarvii ruudinkeksijä olla.
Comment by Katsuja — 31.10.2009 @ 13:48
Jos nyt taas itse sitten puhun tällaisesta matemaatikon näkökulmasta, niin kyllä musta matemaatikkojen keskuudessa on hyvin yleistä, että jollain tasolla ylpeillään sillä että ei tunneta kovinkaan syvällisesti humanistisia hömppätieteitä. Tähän usein myös liittyy sisäinen varmuus kyseisten tieteiden merkityksettömyydestä, matemaatikot kun usein ovat myös sellaisten alojen asiantuntijoita, joihin eivät ole kauheasti perehtyneet.
Kiintoisa ilmiö tosiaan tuo tapa tuo itsensä “vähättely” tosiaan yläpuolelle asettumisen keinona. Ihmisenhän täytyy aika varovasti tuoda esiin sitä omaa ylemmyyttään. Jos sen tekee liian räikeästi niin väki lähinnä ärsyyntyy ja toteaa, että olet nuija. Ei ole kohteliasta tai hyvä tapaista suoraan haukkua jotain harrasteryhmää tai julistaa omaa viisautta ja kypsyyttä. Siksi se kokemus omasta järkevyydestä, aikuisuudesta ja kypsyydestä täytyy ikäänkuin kietoa semmoiseen vähättelyn kaapuun, jossa surkutellaan sitä että “olenpa nyt vanha” kun en ymmärrä anime nuoria tai “olenpa nyt rajoittunut” kun en ymmärrä yhtään ihmisiä, jotka katsovat BB:tä.
Comment by Tuomas — 31.10.2009 @ 20:30
Vielä:
Tarkemmin ajatellen nakitan muuten naisiakin hommiin sanomalla esimerkiksi, että “voi kun mää oon niin epäkäytännöllinen, mutta voisitkohan sinä organisoida tämän jutun, kun oot tunnetusti niin näppärä” tai “mää en tunnetusti pysty edes vettä keittämään polttamatta sitä pohjaan, mutta kun sää oot tommonen gourmet-henkilö niin tekisitkö sinä ruokaa, jos mää vaikka pilkon sipulin”. Ei tämä kieroilun muoto siis olekaan sukupuolisidonnaista.
Sinäänsä olen ihan samaa mieltä, että vaikka mitä voi aikuisiälläkin oppia jos tarve vaatii ja intoa löytyy. Jos osaavampia henkilöitä ei satu olemaan paikalla, hommiin on vaan tartuttava itse. Kyllä mua jaksaa ihmetyttää, että on olemassa esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät omin avuin suoriudu vaikkapa television asentamisesta seinään - niissähän tulee opaskirja mukana! Ja toisia, jotka eivät viitsi opetella ompelemaan irronnutta nappia paikoilleen vaan mielluummin ostavat uuden paidan. Kamalaa uusavuttomuutta, kun tekemällä oppisi. Ja uusien juttujen oppiminenhan on sitä paitsi hauskaa ja palkitsevaa.
Comment by Anitta — 4.11.2009 @ 19:52
Anitta: Mä muuten taidan langeta tollaseen kieroiluun ihan joka kerta. Pahimmoillaan varmaan monta kertaa päivässä. “Ai, etkö saa sitä purkkia auki. Anna Minä Autan.” “Ai, onko monistuskone jumissa. Anna Kun Minä Katson Mitä Voin Tehdä.” En oikein tiedä, olenko päällepäsmäröivä ja muita aliarvioiva hirviö vai helposti höynäytettävä hölmö…
Comment by Jatulintarha — 5.11.2009 @ 01:26
Duh. Olet molempia. Trust me, I know… :P
Comment by V — 5.11.2009 @ 01:49
V: Niinpä.
Comment by Jatulintarha — 5.11.2009 @ 01:54