Asunnon tyhjentämiseen ja käytännön toimiin nyt ei ole paljoa lisättävää, muuta kuin perusjaksamiskliseet.

Täydellisestä muistamisesta tuli vain mieleen että taidan kyllä olla ensimmäisten joukossa tallentamaan eloa audiovisuaalisesti kuhan se käy riittävän käteväksi ja halvaksi. Muistaminen on kuitenkin joskus kätevää, ja läpipaskopäänä yhä suurempi osa muististani on muutenkin ulkoista. Tietysti tuon raakadatan kunnollinen indeksointi ja hakukelpoisuus jäänevät vielä hetken päähän sittenkin… Tekstiä tulee heitettyä aika vähän hukkaan jo nykyään (vaikka välillä olikin kausia jolloin olin välinpitämättömämpi asian suhteen), ja sieltä jopa tarvittaessa löytyykin tavaraa.

Vaikka muisto varsinaisesti ei ole dokumentti, dokumentaatio voi oleellisesti auttaa muiston rekonstruktiota. Ihmisen muistihan, no, pitkälti säveltää detaljit uudelleen joka kerta silloin kun ei tiputa niitä kokonaan. Tämä ei aina tyydytä.

Koska minun jälkeni jäävät suurelta osin digitaalisesti, ja jopa pidän jossain määrin huolta redundanssista ja oleellisempien varmistuksista, uskon että jälkipolvet ja/tai oma jatkeeni joka ei enää tunnista minua itsekseen (kuten aina käy ja on käytävä jos on kasvaakseen; olisi aika traagista elää kaltaisenani liian pitkään) voivat melko triviaalisti olla hyväksymättä unohtamisen vääjäämättömyyttä. Tallennuskapasiteetti kasvaa, luotettavuutta saadaan automatisoidulla redundanssilla, säilytyksen kustannukset minimoituvat.

Entä ne muistot sitten? No, jossain vaiheessa kokemuksen kaiku voi toki kadota materiaalin läpikäyjän mielestä. Toisaalta, en pidä itseäni tai ihmisiä ylipäätään niin kummallisina otuksina, etteikö meidän tunnelmiamme voisi suurella tarkkuudella ymmärtää, jopa omaksua (jos omistaa empatiaa ja/tai älyä ynnä geneerisen ihmismielen ominaisuudet ja/tai kehittynyttä teknologiaa ;] ), varsinkin jos dataa niistä on paljon. Toki virhemarginaaleihin ja vaihtoehtoisiin skenaarioihin on joskus tyytyminen, mutta no. Virheitä tosiaan tulee jo tavallisessakin muistelossa aika railakkaasti, ja jos eri historioista olisi mittaustarkkuuden rajoissa voinut tulla sama nykyhetki, niin eivätkö molemmat ole yhtä todellisia? ;]

Muistoilimisiin.