Jatulintarha

Leikitäänkö, että tästä tulis niinku tohtori joskus, ja että se väittelis niinku biseksuaalisuudesta.

15.7.2008

Oksettavia
[Sukupuoli ja seksuaalisuus] — Jatulintarha @ 06:07

Luin tänään kaksi kirjaa, joista toisen lukemista olen odottanut innolla ja toisen lukemista vältellyt pitkään.

Ensimmäinen näistä oli Sofi Oksasen Puhdistus, ja toinen Viktor Malarekin Natashat - seksibisneksen uhrit.

Luin kummatkin käytännöllisesti katsoen samalta istumalta. Puhdistuksen tosin aloitin jo eilen illalla, ja näin sen ansiosta häiritsevän unen, jossa vierailin irstaiden pukumiesten klubissa, jossa tarjottiin hienostuneimpana ruokana venäläisiä tyttöjä, jotka oli jotenkin puristettu hiilipintaisiksi uuniperunoiksi.

Puhdistuksessahan on kaksi päähenkilöä, Viron kommunistiajalla kovettunut mummo Aliide ja tämän sisaren tyttärentytär Zara, joka on joutunut naiskauppiaiden uhriksi. Heitä molempia yhdistää koettu seksuaalinen väkivalta ja häpeä. Luettuani Puhdistuksen loppuun tuntui siltä, että pitää lukea Malarekin Natashat, varsinkin kun kirja oli sopivasti käsillä. Arvelin, että Puhdistus olisi tarpeeksi oksettava ja nahkoihin käyvä kokemus sinällään, jotta samaan syssyyn voisi lukea faktapaketin ilman että olo kävisi huonommaksi.

Natashat ilmestyi 2005, ja silloin ajattelin, että se pitää lukea, joskus. 2006, pornovuonnani, aloin lukea kirjaa, mutta en saanut luettua alkua pidemmälle, sillä se oli liian ahdistava. Luin työn puolesta pinoittain pornoteollisuutta käsittelevää kirjallisuutta, ja joukossa oli joitakin artikkeleita ja raportteja pornoteollisuuden pimeästä puolesta. Arvelin kuitenkin, että ihan kaikkia yksityiskohtia naiskaupasta ei juuri silloin tarvitsisi tietää. Porno ja prostituutio ovat osa samaa seksiteollisuutta, vaikka Rakel Liekin "Mun leffa" ja saksalaisella moottoritiellä myyty suihinotto ovat yhtä kaukana toisistaan kuin omien lampaiden villasta kudotut sukat Bangladeshissa riistopuuvillasta lapsityövoimalla tuotetusta halpispaidasta. Halusin kuitenkin keskittyä pornoon, en pohtimaan määritelmien liukumia seksiteollisuuden alueella.

Nyt sain kuitenkin luettua Natashat loppuun. Jos olisin keskeyttänyt lukemisen pitemmäksi aikaa, tuskin olisin saanut jatkettua. Puhdistuksen ja Natashojen aiheuttama niljainen tunne ei kuitenkaan johdu oikeudenmukaisesta raivosta ihmisen pahuutta ja itsekkyyttä kohtaan, vaan siitä, että samastun sekä uhrin että hyväksikäyttäjän osaan. Kumpikin ovat yhtä mahdollisia.

En voi olla ajattelematta, mitä minä tekisin, jos minulla olisi penis, häikäilemättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja tarpeeksi rahaa. Jos voisin harrastaa seksiä nätin venakon kanssa halpaan hintaan, enkö harrastaisi? Huurruttaisi arvostelukykyäni uskottelemalla itselleni, että kyllähän se nyt tytön on kumminkin parempi olla lännessä ja ansaita elantonsa kaltaisiani miehiä viihdyttämällä kuin kuolla nälkään kotiseudullaan. Tai miksi turhaan sukupuolittaa, kun rahasta on kyse. Kaipa sitä nainenkin voi ostaa seksipalveluja, kunhan vain likviditeettiä riittää.

Malarek siteeraa yhdessä luvussa seksipalveluja ostavien miesten nettikeskusteluja. Niissä prostituutiota ja naiskauppaa perustellaan laasasmaisesti miesten biologisella tarpeella saada seksiä. Paikalliset viranomaiset puolestaan voivat hiljaisesti hyväksyä naiskaupan, koska on parempi, että miehet raiskaavat ulkomaisia naisia kuin kotimaisia - ikäänkuin raiskaaminen olisi väistämättömästi osa miehisen seksuaalisuuden maailmaa.

Vaikka ajatus luonnonvoimamaisesta miehisestä seksuaalisesta tarpeesta, joka väkisin puskee tiensä kohti kohtua, on naurettava, tunnistan kuitenkin seksuaalisen tarpeen ja sen pakottavuuden. Tunnistan myös sen, miten vallankäyttö voi olla erotisoitunutta, sekä vallan käyttäjälle että vallankäytön kohteelle.

Virginie Despentes kuvaa feministisessä pamfletissaan King Kong -tyttö uraansa prostituoituna. Hänelle prostituoituna työskentely oli voimaantumista, oman seksuaalisuuden haltuunottoa. Despentes aloittaa pamflettinsa toteamalla kirjoittavansa "ruman ihmisen näkökulmasta rumille". Hän vertaa reisitaskuhousujen ja lenkkareiden vaihtamista minihameisiin ja korkokenkiin taikatempuksi, jonka Ihmenainen tekee puhelinkopissa. Puhelinkopista tulee ulos ihan eri ihminen kuin se, joka koppiin aluksi meni. Huoran rooli tarjoaa jotain sellaista, mitä arkisen ja ruman reisitaskuhousu-Virginien rooli ei tarjoa. Despentesin kokemuksessa erotisoituneella vallalla on tärkeä osa, ja valta liikkui Despentesin ja hänen asiakkaidensa välillä.

Despentesin yksityisyrittäjyyden ja moldovalaisesta orpokodista siepatun ja prostituoiduksi pakotetun teinitytön kokemusten välillä on kuitenkin valtava ero. Naiskaupan ja pakkoprostituution järjestelmällisyys, laajuus ja raakuus on yököttävää, samoin kuin viranomaisten välinpitämättömyys ja korruptoituneisuus. Erityisen pöyristyttävää on se, että rauhanturva-alueet, kuten Kosovo, ovat muodostuneet naiskaupan päätepisteiksi.

Niljaista on kuitenkin se, että yksilötasolla seksuaalinen vallankäyttö on käsitettävissä. Valta on fantasioiden keskeisimpiä elementtejä. Eivät naiskauppa ja prostituutio ole ilmiöitä, jotka ovat jossain tuolla hämärässä, pahojen heteromiesten aluetta, vaan ne ovat raakoja ilmentymiä fantasioista, jotka ovat kulttuurisesti tuttuja. Niitä ei voi sulkea ulkopuolelleen. Ne ovat syvästi abjektiivisia.

6 kommenttia »

The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2008/07/15/oksettavia/trackback/

  1. Haluamma palkita sinut Briljantista bloggaamisesta.

    BTW: Messumatkoilla minulle on useaan otteeseen tulleet tarjomaan maksullista seksiä sekä ne naiset että heidän sutenöörinsä (Varsinkin Saksassa maksullisen naisseuran tarjoajat usein olivat miehiä, eli mitä ilmeisimmin sutenöörejä) ja jo siinä vaiheessa minulta menee mielenkiinto, varsinkin mikäli naista kauppaava on ihminen on mies.

    Comment by Johannes — 15.7.2008 @ 12:57

  2. Päivystävä feministi antoi blogillesi timantin:
    http://feministipaivystys.wordpress.com

    Comment by Pulliainen — 15.7.2008 @ 21:38

  3. Pidän siitä, että korostat seksibisneksen eri osien eroja. Yleensä seksialasta puhuttaessa sekoitetaan moitteeton liiketoiminta ja väkivaltainen orjakauppa siekailematta samaan muhjuun.

    Konservatiivien lempiargumentaatiota onkin niin seksiasioissa kuin huumekeskustelussakin ns. “evil goo” -argumentti, jonka mukaan ei toivotut ilmiöt muodostavat ison pahan mössön, joka pitää kokonaisuudessaan siivota pois uljaan ja lakaistun kontrolliyhteiskunnan tieltä.

    Seksiä ostavasta miehestä voi myös esittää toisenlaisen kuvan kuin karu maalailusi. Hän voi olla iloinen hauskanpitäjä, joka ei häpeile seksihalujaan ja arvostaa seksipalveluja suuresti. Tai hän voi olla henkilö, jolle jostakin syystä seksin ostaminen on sillä hetkellä paras tapa päästä toteuttamaan seksuaalisuuttaan.

    Esimerkiksi sihteeriopiston keskustelufoorumilta löytyy paljon tarinoita seksin ostamisesta ja ostajista. Kuva on hyvin erilainen kuin esittelemäsi elostelija. Seksin ostajat näyttäytyvätkin tavallisina ihmisinä.

    Kysymys, milloin seksin ostaminen on oikeutettua ja milloin se muuttuu hyväksikäytöksi, on aika monimutkainen. Ja ihmiskauppatapauksissakin asetelman tekee vaikeaksi se, että varsinainen hyväksikäyttäjä on aina orjakauppias, ei seksin ostaja, jonka voi olla vaikea erottaa rooliaan vetävästä naisesta, onko tämä mukana omasta valinnastaan.

    Asiaa voi verrata hirtehisesti Niken lenkkarien ostamiseen. Kumpi on hyväksikäyttäjä, lenkkarien ostaja vai yhtiö, joka tieten nostaa katteitaan käyttämällä hikipajojen orjatyövoimaa.

    Viime aikojen seksibisneskeskustelu on tyypilliseen tapaansa käpertynyt surkuttelemaan myyjän kurjuutta ja moralisoimaan ostajan pahuutta. Poliittista sädekehää näemmä voi edelleenkin ostaa tyhjäpäisellä taivastelulla sen sijaan, että ryhdyttäisiin hartiavoimin selvittämään ihmiskaupan todellista tilannetta ja pyydystämään kansainvälisesti aivan muualla kuin Suomessa toimivia isoja kaloja.

    Comment by Seksualisti — 16.7.2008 @ 10:45

  4. Seksualisti: Luultavasti yksi ongelma on se, että seksin ostajalla ei ole yleensä käytännöllisesti katsoen mitään mahdollisuutta oikeasti tarkistaa, onko seksipalveluja myyvä nainen naiskaupan tai parituksen uhri vai ei. Paritustakin on monta lajia prostituutioon väkivalloin pakottamisesta suojelurahan maksamiseen.

    Niken lenkkarit -vertaus on kyllä hyvä. Niinpä: firma on varsinainen riistäjä, mutta ilman asiakkaita firma ei pysyisi pystyssä. Parasta ostaa reilun kaupan lenkkarit, mutta mistäpä saisi sertifikaatin reilun kaupan seksipalveluille, tai edes reilun kaupan pornolle.

    Comment by Jatulintarha — 16.7.2008 @ 22:45

  5. Ja reilun pornon sertifikaatin lisäksi tarvittaisiin helvetin iso organisaatio valvomaan tuottajia ja tuotteita. Tässä piilee reilun pornon suurin hankaluus. Jos sertifikaatti kattaa vain murto-osan tuotannosta, niin siitä ei voida päätellä, että kaikki ei-sertifioitu materiaali olisi epäeettisesti tuotettua…

    En tietenkään vastusta ajatusta valvotusta seksialasta, mutta sertifiointi ei tällä hetkellä tunnu realistiselta mahdollisuudelta. Ala tulisi ylipäätään nostaa harmaalta alueelta normaalin liike-elämän joukkoon, niin ongelmat luultavimmin vähenisivät.

    Amerikan pornofirmat toimivat nykyään pitkälti avoimesti laillisina liikeyrityksinä, ja käsitykseni mukaan väärinkäytöksiä on varsin vähän. Toimivan liikeyrityksen ei yleensä kannata hankkia laillisia ongelmia tai huonoa mainetta. Ja jos viranomainen ei ryhdy hankalaksi, koska papereissa lukee “seksialan työntekijä”, niin alalla työskentelevien oikeusturva vain paranee.

    Comment by seksualisti — 24.7.2008 @ 09:17

  6. Pornon kohdallahan oikeastaan on jo käynytkin niin, että se on siirtynyt harmaalta alueelta liike-elämään. Nykyisin pornon katsojatkin haluavat laatua, ja ovat siitä myös valmiita maksamaan, ja laatua saa harvemmin riistolla ja väkivallalla.

    “Reilun kaupan sertifikaatit” ovat muuten yleensä myös aina kaupan edistäjiä, markkinointikikka. Joten miksipä siis joku seksialan yritys tai yrittäjä ei voisi brändätä itseään “reilun kaupan sertifikaatilla”.

    Onhan sitä luonnonsuojelupornoakin: http://www.fuckforforest.com/

    Comment by Jatulintarha — 24.7.2008 @ 12:12

RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.

Kommentoi

Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.



Anti-spam measure: please retype the above text into the box provided.