En ole täysin varma, puhummeko samasta asiasta, mutta tunnen tarvetta muistuttaa, viimeisimpään kommenttiin viitaten, että kaikille normijärjestelmän sisällä pysyttely ei ole mahdollista, eikä täten tuota onnea eikä rauhaa. En ole varma, kuinka laajasti tekstissä käytit queer-käsitettä, mutta esimerkiksi sukupuolen ilmaiseminen vallitsevien normien mukaisesti vaatii ihmiseltä muutakin kuin ihmissuhteisiin liittyviä valintoja. Aina on myös sellaisia, joilla ei ole piiloutumisen mahdollisuutta. Siksi luulisin, että jonkinlaisen queer-henkisen yhteisön muodostuminen on selviytymisen mahdollistavassa ympäristössä suorastaan todennäköistä, ei niinkään hämmästyttävä sattuma.

Olen myös eri mieltä normijärjestelmän ulkopuolelle asettumisen edellytyksistä. (Lukeutuuko asettumiseen myös se, kun joutuu järjestelmän ulkopuolelle ja onnistuu siitä huolimatta rakentamaan elämäänsä positiivisen identiteetin ja yhteisöllisiä kokemuksia?) Historiaan on jäänyt monenlaisia esimerkkejä ihmisistä, jotka eivät ole mahtuneet ympäröivän yhteisön normeihin. Sanoisin, että taloudellisesti, koulutuksellisesti tai kulttuurisesti etuoikeutetussa asemassa olevat ovat jättäneet historiaan suuremman jäljen ja ovat siksi näkyvämpiä. Minulle on kuitenkin jäänyt mieleen myös Tuula Juvosen väitöskirjaan haastateltujen ihmisten kertomuksia aivan tavallisista tamperelaisista, jotka ovat olleet erilaisia, semmoisia, ulkopuolisia, ja silti hyvässä tapauksessa kyenneet elämään ja toimimaan yhteisön jäseninä. Aina siedettävä ulkopuolisuus ei ole vaatinut edes toisten erilaisten seuran etuoikeutta, mutta silloin kyse ei tietenkään ole yhteisöstä.

Syksyinen: Insipiroiviahan ne ovat toki, ja jollain tavalla minusta on välttämätöntäkin etsiä jonkinlaisia esikuvia tai historioita. En siis dissaa identiteettipoliittisia toimintatapoja sinänsä, minusta ne vain ovat usein vaivaannuttavia, ajoittain suoraan ärsyttäviäkin.

Tuo Virginian sitaatti kuitenkin muistuttaa, että toisaalta vallitsevan normijärjestelmän ulkopuolelle asettuminen edellyttää jonkinlaista etuoikeutettua asemaa (oli se sitten taloudellinen, koulutuksellinen tai kulttuurillinen), ja että toisaalta normijärjestelmän sisällä pysyttely tuottaa myös onnea ja rauhaa.