9.4.2008
Kanervapuutarha
Silläkin uhalla, että kaikki ovat jo täysin kyllästyneitä Ilkka Kanervaan, päätin silti kirjoittaa aiheesta, kun en ole aiemmin ehtinyt. En ole kiinnostunut Kanervan erosta, sillä sinänsä minusta on samantekevää, kuka kokoomuslainen sillä ulkoministerin pallilla istuu. Stubbin miinuksena on Nato-myönteisyys ja federalismi-into, mutta toisaalta minulla ei ole selkeää kuvaa Kanervan suhtautumisesta Natoon ja EU:n liittovaltioistumiseen. Stubbin plussana taas on toimiminen EU:n seksuaalivähemmistöoikeusverkoston yhtenä varapuheenjohtajana - ja jälleen, Kanervan seksuaalivähemmistöasenteista minulla ei ole käsitystä. Jos itse saisin valita, niin minusta ulkoministeriksi voisi laittaa Erkki Tuomiojan, mutta kun demarit ovat oppositiossa, niin minkäs teet.
Olenkin kiinnostuneempi siitä, miten Kanervan tapausta on käsitelty mediassa, ja millaisia seurauksia kohulla on. Ja suoraan sanottuna huolestuttaa.
Kalevan pääkirjoituksessa 2.4.2008 todettiin Kanervan erottamisesta seuraavaa: "Samalla Suomen politiikkaan syntyi uusi moraalikoodi. Ministereiltä on lupa odottaa tämän jälkeen hyvää harkintaa ja korkeaa moraalia myös yksityiselämässä".
Tietääkseni kansanedustajilta ja ministereiltä on edellytetty nuhteettomuutta jo ennen Kanerva-kohua. Suvi Lindén, Kauko Juhantalo ja Arja Alho joutuivat eroamaan taloussotkujen takia, Anneli Jäätteenmäki poliittisen kähminnän takia. Sirpa Pietikäinen vetäytyi eduskuntaehdokkuudestaan rattijuopumuksen takia - ja alkoholin juomisen ennen autolla ajamista sentään luulisi osoittavan hyvän harkinnan puutetta yksityiselämässä. Niinpä Kalevan pääkirjoituksen sievistelevästi ilmaistu "yksityiselämä" tarkoittaa nimenomaan ihmissuhteita ja seksiä.
Virallisestihan Kanerva joutui eroamaan valehtelun ja julkisen kohun kokoomukselle aiheuttaman haitan takia, mutta minusta julkisessa keskustelussa eron syyt ovat hämärtyneet. Päällimäiseksi syyksi näyttäisi nousseen se, että 60-vuotiaan ministerin ei pitäisi lähetellä flirttailevia tekstiviestejä itseään yli kolmekymmentä vuotta nuoremmalle stripparille.
Kaksinaismoralismista poliitikkojen on toki syytäkin joutua vastuuseen: jos prostituutioon tai homoseksuaalisuuteen jyrkän kielteisesti suhtautuva poliitikko narahtaa seksipalvelujen ostamisesta tai suhteesta samaa sukupuolta olevan kanssa, niin asia on syytäkin nostaa tapetille. Sen sijaan Ilkka Kanervan mieltymys suuririntaisiin, vaaleanpunaiseen pukeutuviin naisiin ei ole voinut olla mikään yllätys äänestäjäkunnalle.
Toki minusta yhdistelmässä ulkoministeri + blondi strippari on jotain häiritsevää. Häiritsevyys syntyy siitä, että yhdistelmä tuo tietynlaiset sukupuoli- ja valtaroolit räikeästi esiin. Tukiaisella ei tuntuisi olevan pääsyä poliittiseen valtaan muuten kuin jonkun valtaa pitävän miehen kautta - iltapäivälehden mukaan hän olisi kiinnostunut kunnallisvaaliehdokkuudesta, mutta mikään puolue ei huoli häntä. Tukiaisessa tiivistyy mielikuva siitä, että naiselle keskeisin tapa päästä käsiksi valtaan on käyttää seksuaalisuutta.
Johanna Tukiainen ja Ilkka Kanerva ovat match made in heaven siinä mielessä, että he tekevät mieheydestä, naiseudesta ja heteroseksuaalisuudesta karikatyyrin. Johanna Tukiaisen olemus on äärimmilleen viritetty eroottinen ärsyke hiukan liian isoine rintoineen, hiukan liian vaaleinen hiuksineen, hiukan liian meikattuine kasvoineen ja hiukan liian vaaleanpunaisine vaatteineen. Ilkka Kanervan valtaapitävän pelimiehen meininki on yhtä liioiteltua. Tukiainen ja Kanerva ovat kuin 70-luvulla ilmestyneen pornolehden vitsipalstalta karanneita.
Yhdistelmä ulkoministeri ja blondi strippari muistuttaakin eroottista fantasiaa, jossa valtaerot ovat keskeisessä asemassa. Fantasia voi vaikuttaa vanhanaikaiselta, jopa tuhnuiselta, mutta jos strippari saa kicksejä siitä, että valtaapitävä mies pyörii hänen puutarhansa ympärillä, ja jos valtaapitävä mies saa pyörinnästä kicksejä, niin mikäpä minä olen sitä tuomitsemaan.
Minusta on huolestuttavaa, jos poliittisten toimijoiden seksuaalifantasioille (ja niiden toteuttamiselle) asetetaan rajat ja vaaditaan jotain epämääräistä "korkeaa moraalia". Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että kaikki vähänkin epänormatiiviselle seksuaalisuudelle haiskahtavat asiat tekevät ihmisestä poliittisesti epäuskottavan, jolloin poliittisiksi päättäjiksi valikoituu ihmisiä, joilla on "korkea moraali", eli jotka noudattavat normatiivista seksuaalisuutta pilkulleen. Ja koska tämä on ihmisille käytännössä täysin mahdotonta, lopputuloksena on häpeää, salailua ja anglo-amerikkalaishenkisiä seksiskandaaleja.
Tällaiseen suuntaan poliitikkoja koskevat normit ovat minusta jo kehittymässä. 2.4. ilmestyneessä Kalevassa oli myös "Kanervan ero" -erikoissivut, joilla todettiin: "Stubbin hyvin tuntevat vakuuttavat, että mitään luurankoja miehen kaapista ei löydy. Unelmavävyksi luonnehdittu erittäin perhekeskeinen Stubb on tässä suhteessa riskitön valinta Jyrki Kataiselta. Eilen enemmän kuin tulevat haasteet uuttaa ministeriä huoletti se, miten nyt sujuvat Oliwer-pojan lauantaiset nelivuotissynttärit. Jatkossa perhe, johon kuuluu juristivaimo Suzannen lisäksi myös tytär Emilie, aikoo muuttaa Suomeen."
Vaikuttaa siltä, että ollakseen turvallinen valinta poliitikoksi, on hyvä olla toisaalta itse "erittäin perhekeskeinen" varsin traditionaalisella tavalla - mutta toisaalta sopivan modernisti liberaali ja suvaitsevainen.
7 kommenttia »
The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2008/04/09/kanervapuutarha/trackback/
RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.
Kommentoi
Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.
Hyvä kommentti. Mä oon miettinyt että mikä mua on tässä kohussa häirinnyt eniten. Mutta toi on ihan hyvä pointti.
Comment by s — 9.4.2008 @ 16:43
Kammottava on ajatus, että täälläkin alettaisiin nähdä jenkkityylisiä korkeasti moraalisia koti-uskonto-isänmaa-linjan poliitikkoja, jotka kyllä osaavat sanoa ei seksille ja viinalle, mutta uudelleensuuntaavat tukahdutetun libidonsa vähäosaisten raatelemiseen ja muuhun “korkeasti moraaliseen”. Vanhaa sanontaa mukaillen toteaisinkin, että on parempi naida kuin pistää koko maailma (tai ainakin pari köyhien kylää) palamaan.
Comment by pazi-j-dog — 9.4.2008 @ 23:06
Mulla on se käsitys että Kanerva sai potkut puhtaasti koska ei ollut stressin vuoksi enää tehtäviensä tasalla. Julkisista kommenteista paistoi, että se mies alkoi olla ihan sekaisin päästään, höpötteli medialle mitä sylki suuhun toi. Mitä lie on tapahtunut kokouksissa suljettujen ovien takana, sitä me ei varmaan saada koskaan tietää.
Viestikohun alkamisesta kesti varsin pitkään, ennen kuin kenkä heilahti, joten en usko että pelkkä seksielämän paljastaminen riitti aiheeksi potkuihin, toisin kuin jossakin muualla. Edes pelkkä valehteleminen asiassa ei tuntunut riittävän. Eli arvaukseni tosiaan on, että mono puhui vasta kun katsottiin että Kanerva oli paitsi menettänyt kasvonsa lopullisesti, myös kyvytön hoitamaan tehtäviään.
Comment by rhia — 10.4.2008 @ 10:39
Minua ärsyttää eniten se, miten media teki Kanervasta syntipukin. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun Ilkka-setä kirjoittelee tekstiviestejä nuorille naisille, mutta vasta nyt se vaikuttaa näin radikaalisti hänen uraansa. Mitään oikeata kasvojen menetystä ei siis ole nyt tapahtunut, sillä Kanervalla niitä ei ole ollut vuosiin. Sen sijaan minua huolestuttaa se, kuinka tästä kohusta saa sellaisen käsityksen, että ministeri voidaan potkaista pois muutaman säädyttömän yksityisen tekstiviestin varjolla, viestien, jotka eivät liity Kanervan poliittisiin ansioihin tai ansiottomuuksiin mitenkään. Todellinen syy voi tosiaan olla ihan joku muu, mutta tästä jää päällimäiseksi se kuva, että tekstarit ne Ilkan tuhosivat.
Toisaalta sitten Vanhanen on melkein sankari, kun haastaa kunnottoman Kurosen oikeuteen yksityistekstareiden julkaisusta. Pitäisiköhän Ikenkin haastaa Tukiainen oikeuteen - kyseessähän on tässäkin yksityisviestittely? Joku vertasi tektareiden julkaisua kirjesalaisuuden rikkomiseen, mielestäni aivan oikein. Pelottaa, miten medialla alkaa olla liikaa valtaa siinä, kenestä tulee persona non grata ja kenestä ei. Ja vielä enemmän pelottaa, että ihmiset uskovat mediaan, eivätkä jaksa ajatella itse.
Comment by Anne — 10.4.2008 @ 11:47
Jutussasi oli hyvä pointti! Tosin todennäköisesti rhia on lähempänä totuutta siinä mitä tulee eron varsinaisiin syihin.
Comment by 18is9 — 10.4.2008 @ 13:50
Minuakin koko Kanerva-juttu on suuresti ärsyttänyt: siksi että amerikkalaishenkinen tyhjää jauhava kiiltokuvapolitiikka on rantautunut meillekin. Ja kehdataan syyttää valehtelusta. Kuka ihminen menisi tunnustamaan, jos lehdistön edustaja kysyisi julkaisesti, että hei, oletko harrastanut sadomasokistisia leikkejä, kuulimme että sinulla on ollut partnerina Lady Domina Sejase… Eiköhän kenen tahansa reaktio olisi kieltää, itsesuojeluvaiston varassa. Kanerva olisi voinut käytännössä vastata ihan mitä tahansa tai olla vastaamatta, joka tapauksessa hänet olisi tuomittu.
Myös asian naisasiaksi muuttaminen ärsyttää: jotkut tuntemani naiset ovat olleet niin helvetin tyytyväisiä siitä että kyllä tällaiseen sikailuun on puututtava, että moisesta käytöksestä menee uskottavuus, noin korkeassa asemassa oleva ei saa harrastaa tuollaista. Mitä ja kuka ei saisi harrastaa? Kaksi aikuista ihmistä ei saisi lähetellä toisilleen seksistisiä viestejä yhteisymmärryksessä? Tukiainenhan ei ole missään vaiheessa syyttänyt seksuaalisesta ahdistelusta, eikä ilmeisesti kieltänyt lähettämästä viestejä.
Minua ei herra Kanerva kiinnosta pätkääkään, en kuulu hänen faneihinsa - tässä tilanteessa ärsyttää ihmisten yhä laajeneva ryhjän moralisointi ja argumentoinnin tason alhaisuus. Ketään tyytyväisyydessä paistattelevia ei tunnu huolettavan se, että toisen ihmisen kännykkäviestit voidaan antaa lehteen julkaistavaksi ja raha vaihtaa samalla omistajaa. Tai että seksuaalisuuden osoittaminen on tuomittavaa. Kanervan teossa ei ole mitään uutta, mutta ei myös mitään lainvastaista.
Ja samalla aikaa todellisista ongelmista voidaan sitten keskustelu jättääkin käymättä.
Comment by Usvazine — 12.4.2008 @ 23:43
Katsoitko sattumoisin eilisen Voimalan? http://areena.yle.fi/toista?id=1199746
Siinä oli muutakin mielenkiintoista, mutta myös juuri tuo pointti, että mihin mennään jos edellytetään poliitikoilta seksuaalista moraalia? Nimenomaan Kanerva-tapauksen kaltaisesti. Ahdisteluhan on laissa kielletty, mutta siitä ei Kanervan tapauksessa mitä ilmeisimmin ollut kyse.
Erityisesti minua kiinnostaisi kysyä, mitä Naisasialiitto Unioni tavoitteli lähettämällä telaketjufeminsti-pikkarit Kanervalle (enpä ole tullut tuosta laittaneeksi mitään keskustelulistalle kuitenkaan). Ja eikö tapauksen tuomitsemisessa ole nähty ongelmallisia puolia?
Mikko Lehtosella on joka tapauksessa ollut erinomaisia juttuja, luin hiljattain Pikku jättiläisiä -kirjankin, tosin yleisesti maskuliinisuuden tutkimukseen liittyen.
Ehkä selitys siihen, miksi kaverit hylkäsivät Kanervan on kuitenkin se, että viriileimmänkin häntäheikin pitää jossain vaiheessa pariutua. Mennä naimisiin sopivan naisen kanssa ja tekaista pari lasta. Jos mies jatkaa viriilin maskuliinisuutensa esittelyä pitkälle keski-ikään, hänen uskottavuutensa patriarkkana väistämättä kärsii.
Ehkä Suomessa tuo on enemmän vaatimus kuin Välimeren maissa, koska kulttuuri on täällä ollut hieman erilainen. Aikuisuuteen liittyy vastuullisuus, huolenpito omasta perheestä, itsellisyys, ahkeruus ja kaikki sellainen. Hyödynnän tässä Jan Löfströmin tulkintoja agraarisuomesta, ja se kulttuuri on jollain tapaa edelleen meidän kaikkien ympärillä.
Tosin isoja muutoksia on meneillään. Taitaa olla niin, että naisen maskuliininen olemus on ollut erityisesti aiemmin hyväksytympi (hyvä työihminen, vahva emäntä, jne.). Kulttuurin muutoksen myötä naisen maskuliinisuudesta on tullut tuomittavaa ja inhottavaa. Tai tulossa ehkä enenevässä määrin?
(Erityisesti kun nainen nyt saa olla feminiininen ja nauttia naiseudestaan, niin sitähän kaikkien sitten pitäisi tehdä. Jos naiseudestaan ei nauti oikealla tavalla, on auttamatta hyvä jätkä, naissukupuolen petturi ja naiseutensa halveksija.)
Hieman eksyi aiheen viereen.;p Fundamentalistisen kristillisyyden suosio huolestuttaa minuakin. Kaikenlainen uusmoralismi ylipäänsä. Varsinkin kun se tekee allergiseksi ilmauksille kuten “henkiset arvot”, “moraalisesti oikeanlainen toiminta” tai “yhteiskunnan yliseksualisoituminen”. Mielenkiintoisen keskustelun sijaan nuo tuntuvat olevan peitenimiä fundamentalistikristilliselle retoriikalle. Tai muuten vain foobiselle tms.
ps. En todellakaan fanita Kanervaa tai halua puolustella vallitsevia maskuliinisuuden ideaaleja. Tai mitään muutakaan sellaista.
Comment by Elina — 15.4.2008 @ 12:38