20.3.2008
Laasattaa
Olin jo ehtinyt päättää, etten jaksa blogissa kommentoida mitenkään mediatapahtumaa Henry Laasanen ja Naisten seksuaalinen valta. Sitä on jo käsitelty eri foorumeilla, ja koko aihe alkaa olla todella kulunut. Päätin kuitenkin pyörtää päätökseni, kun sekä Kaleva että Hesari käsittelivät viikonlopun lehdissä ko. aihetta. Lauantain Hesarissa oli Laasasen kirjan arvostelu, ja Kalevassa peräti iso haastattelu Laasasen kuvan kanssa.
Laasanenhan esittelee kirjassaan seksuaalisuuden markkina-arvoteoriaa, joka tuskin tarvitsee enempää esittelyjä - ainakaan niille, jotka ovat yhtään lukeneet blogeja, nyyssejä tai Suomi24-foorumia. Itse törmäsin Henryyn ja markkina-arvoteoriaan ensimmäistä kertaa sfnet.keskustelu.ihmissuhteet-nyyssiryhmässä joskus kymmenen vuotta sitten.
En kumminkaan meinaa mäystää markkina-arvoteoriaa, sitä kun ovat jo muut puolestani mäystäneet. Sen sijaan kommentoinkin ihan toista aihetta. Kirjoitin aiheesta Kalevan yleisönosastoon, mutta koska ne perhanat eivät kommenttiani julkaisseet, niin julkaisenpa sen nyt itse tässä.
Edit: Kaleva julkaisi kirjoitukseni mielipidepalstalla 21.3.2008. Taisin hätiköidä laittaessani sen tänne blogiin. Noh, tuskinpa vahinko on kovin suuri.
Uhriuttamisen sijasta tarvitaan toimijuuden korostamista
Sunnuntain Kalevassa (16.3.2008) haastateltiin Henry Laasasta, joka on vastikään julkaissut kirjan Naisen seksuaalinen valta.
Haluaisin tarttua Laasasen Kalevan haastattelussa esittämään väitteeseen siitä, että feministinen ideologia perustuisi lähtökohtaan, jossa naiset ovat alistettuja ja uhreja. Laasanen toivoo, että "sukupuolten tutkimus pitäisi saada tieteelliseksi tutkimukseksi, jossa tutkitaan miehiä yhtä lailla uhreina kuin naisiakin".
Uhrinäkökulmaa on todellakin käytetty naistutkimuksen historian aikana, mutta kaiken naistutkimuksen ja feministisen ajattelun pelkistäminen ajatukseen, että naiset olisivat uhreja, on vääristävä yksinkertaistus. Nykytutkimuksessa uhripuheesta on pyritty irtaantumaan, sillä uhriuttamisen nähdään riistävän tutkimuksen kohteelta toimijuuden. Niinpä nykyisessä tasa-arvoa ja sukupuolta käsittelevässä tutkimuksessa pyritään uhriuttamisen sijaan korostamaan erilaisten valtaa vailla olevien ryhmien toimijuuden mahdollisuuksia, ja myös muistuttamaan ryhmien sisäisistä eroista - koostuivat nämä ryhmät sitten miehistä, naisista, tai vaikkapa etnisistä tai seksuaalisista vähemmistöistä.
Laasasen haastattelussa esiin nostamat suomalaiset tasa-arvo-ongelmat, kuten sukupuolisidonnainen asevelvollisuus ja isien huoltajuuskysymykset pitäisi tosiaankin nostaa laajemman keskustelun ja tutkimuksen kohteiksi. Uhriuttaminen ei kuitenkaan ole oikea tapa ratkaista näitä ongelmia. Esimerkiksi huoltajuuskiistoissa isien uhriuttamisen sijaan olisi mielekkäämpää korostaa toimijuutta eli isien kykyä, halua ja vastuuta huolehtia lapsistaan. Asevelvollisuuden vastustamisessa konkreettista toimijuutta osoittavat totaalikieltäytyjät, jotka toiminnallaan kyseenalaistavat asevelvollisuuden sukupuolisidonnaisuuden lisäksi koko asevelvollisuusjärjestelmän.
Jonkin ryhmän tutkiminen jo valmiiksi siitä lähtökohdasta, että ryhmään kuuluvat ovat uhreja, riistää tältä ryhmältä vallan määritellä itsensä. Ennalta-asetettu uhriuttava lähtökohta ei myöskään ole tieteellinen, sillä se asettaa vaatimukset sille, millaisia tutkimustulosten tulee olla. Uhripuhetta onkin naistutkimuksen piirissä paljon kritisoitu, jo vuosikymmenien ajan.
Naistutkijana toivon, että sukupuolisidonnaista epätasa-arvoa tutkitaan erilaisista hedelmällisistä näkökulmista. Miesnäkökulman käyttäminen tuo varmasti uutta tietoa aiheesta. Miesten uhriuttaminen ja miesten ja naisten välisten erojen korostaminen ei kuitenkaan ole sen enempää miesten, naisten kuin sukupuolentutkimuksenkaan kannalta edullista.
11 kommenttia »
The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2008/03/20/laasattaa/trackback/
RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.
Kommentoi
Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.
Hyvin sanottu. Harmi, etteivät kaikki Kalevan lukijat tätä saaneet nähdä.
Koska sulla on niin selkeä pää, voisitko kertoa minulle miksi mua ärsytti tuon Laasasen vikinä? Miksi en voi millään sietää vikisevää miestutkimusta, joka lähtee asenteesta: “naiset jyrää meitin, muaki pitää kuunnella mulla on paha olla”? Tuollainen argumentointi saa mut tosissaan välillä olemaan sitä mieltä, että sama sille vaikka miehet syrjäytyy. Eikö välillä ookki jo niiden vuoro pärjätä huonommin?
Comment by P.A.A — 20.3.2008 @ 10:45
Itseänikin ärsyttää, mutta en tiedä, onko ärsytyksillämme sama syy.
Oman ärsytykseni keskeisenä syynä on sellainen kahtiajakoinen ajattelu tyyliin “naiset jyrää meitin” tai “kaikki miehet on raiskaajia”. Tällainen kahtiajakoajattelu ärsyttää minua sukupuolesta riippumatta, ja varsinkin joillekin vanhan kansan feministeille tuntuu olevan jotenkin itsestäänselvää puhua “miesten pahuudesta”. Ymmärrän näiden vanhan kansan feministien asenteen lähtevän omista kokemuksista - he kun muistavat vaikkapa ne ajat, jolloin nainen ei päässyt edes yksin ravintolaan. Ajat ennen tasa-arvolainsäädäntöä eivät ole kovin kaukana takanapäin.
Nämä uuden ajan miesasiamiehet kuitenkin tuntuvat ratsastavan päin tuulimyllyjä. On olemassa selkeitä epäkohtia, joissa kivekselliset oliot ovat Suomessa huonommassa asemassa kuin kohdulliset oliot - vaikkapa juuri asevelvollisuus ja huoltajuuskiistat. Niiden ratkaisemista voi tuskin kukaan itseään feministiksi kutsuva vähätellä. Mutta esim. Laasanen tuntuisi liittävän kaikki miesten epätasa-arvon ongelmat naisten seksuaaliseen valtaan. Monien miesasiamiesten näkökulmasta tasa-arvo näyttäisi olevan jotain nollasummapeliä, jossa voittajina ovat joko miehet tai naiset, eikä idea, jonka mukaan kaikilla pitäisi yhteiskunnassa olla yhtäläiset oikeudet, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai toimintakyvystä riippumatta.
Lopuksi vielä pieni kommentti tuohon “eikö välillä ookkin niitten [miesten] vuoro pärjätä huonommin”. Minusta ei, juurikin koska minusta pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki pärjäisivät mahdollisimman hyvin. Lisäksi minusta on ylipäätään väärin ja huolestuttavaakin ajatella, että tällä hetkellä elävien miesten pitäisi kantaa olkapäillään kaikki isiensä synnit. En minä vaadi saksalaisia nykyteinejäkään menemään keskitysleirille kärsimään, kun kerta heidän isovanhempansa sallivat natsivallan.
(Oho, olikohan se Hitler-kortti.)
Comment by Jatulintarha — 20.3.2008 @ 13:09
En nyt tuota tutkimusta erityisen vakavasti ota enkä ole siihen kovin tarkasti tutustunutkaan, mutta se ja sen herättämät reaktiot tuovat näkyviin yhden mielenkiintoisen seikan: jos mies yrittää omaksua uhrin roolia ja tarkastella asioita tästä näkökulmasta, aletaan heti puhua “vikisemisestä” ja suhtautua puheenvuoroon jotenkin inhoavan negatiivisesti. Kuitenkin feministisissä piireissä esitetään jatkuvasti ajatuksia, jotka asettavat miehet pahiksen rooliin ja naiset uhreiksi. Totta kai historian aikana näin on usein ollutkin (ja historiahan jatkuu yhä), mutta kiintoisa on tämä ihmisten into mitätöidä uusi, miehen uhriutumista tarkasteleva ajatus. Lisäksi tämä mitätöivä asenne tuntuu olevan huomattavasti legitiimimpi kuin vastaava reaktio naisten uhriutumisesta puhuttaessa. Eivätkö naiset kestä heikkoa, uhrin rooliin asettuvaa miestä? Ja silti mieheltä odotetaan uskallusta itkeä…
Comment by pazi-j-dog — 20.3.2008 @ 15:42
Hyvä kirjoitus!
Ärsyttävän MA-teorian lisäksi tuo uhripuhe-pointti on hyvä tarkastella kunnolla.
Comment by Helen — 20.3.2008 @ 16:26
Pasi: Juu, minustakin on kiinnostavaa, miten puhumalla “vikisemisestä” ja “ruikuttamisesta” nämä miesasiamiehet tavallaan epämaskulinisoidaan ja heidän Mieheytensä (sillä kulttuurisella isolla M:llä) kiistetään ja kyseenalaistetaan - ja samalla vahvistetaan käsitystä siitä, millainen Oikean Miehen tulisi olla (=ei uhri, ei vikisijä). Sukupuolijärjestelmähän siinä toimii, ja diskursiivinen valta.
Mutta kuitenkin: minusta uhripuhe ei ole hyvä tapa tehdä politiikkaa ja vaikuttaa asioihin. Varsinkaan, jos sitä käytetään jonkinlaisena käänteisstrategiana. Uhripuhe lamaannuttaa ja synnyttää marttyyreita.
Comment by Jatulintarha — 21.3.2008 @ 00:23
Laasanen saa vastaansa koko ajan samat kritiikit (Voimala, netti, muu maailma…) jotka se kuuli jo kymmenen vuotta sitten juurikin mainitsemassasi keskusteluryhmässä. Ei vaan ottanut eikä ota opikseen.
Comment by Zepa — 21.3.2008 @ 16:27
Hyvä kirjoitus josta olen täysin samaa mieltä, mutta suoraan sanoen uhri-diskurssi on yhä feminismin valtavirtaa, ja kolmannen aallon feminismi elää akateemisessa ghetossa eikä ainakaan vielä kauhesti tunnu yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Sinänsä huvittavaa, että nämä “miesaktivistit” eivät erota naistutkimusta ja toisen aallon feminismiä toisistaan… radikaalifeminismi tarjoaa olkinuken jota voi käyttää naistutkimusta vastaan.
Comment by Antti R. — 23.3.2008 @ 19:59
Hyvä kirjoitus mustakin. Kuin tuota edellisen kommentoijan viestin vahvistukseksi oli Kalevassa tänään arvostelu Laasasen kirjasta, jossa todettiin että “Seksi on feminismin mukaan miesten keino alistaa naisia”. Ihan ilmeiseksi ei käynyt oliko tämä arvostelijan (Johan Lahdenperä) vai Laasasen näkemys asiasta.
Comment by Tuomas — 30.3.2008 @ 20:30
Mielenkiintoistahan tämä on. Selvennykseksi tuohon huonosti pärjäämiseen sen verran, että mää oikeastaan ajattelin oikeastaan koulumaailmaa eli kun huolestutaan esim. lääkiksen naisistumisesta, se mun mielestä viestii siitä, että lääkäreiksi tarvitaan myös miehiä. Varmaan korvapolin lapsille tarvitaan mieslääkärin malli ja kukapa haluaisi naiskirurgin käsittelyyn. En siis ymmärrä miksi (ilmeisesti) hyväksi havaittua sisäänpääsykriteriaa pitäis muuttaa sen takia, jos miehet eivät enää pääsekään. Varsinaisesti epätasa-arvoisista tilanteista olen samaa mieltä, nainen ei automaattisesti sukupuolensa takia ole parempi vanhempi.
Ja uhriutumisesta. Mää oon niin vanhakantainen femakko ite, että ajattelen kulttuuristen rakenteiden suosivan miehuutta ja miespuolisilla olevan symbolisella tasolla enemmän valtaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mun mielestä myös rakenteet suosivat miehiä. Sen takia mun mielestä uhrin asema on varattu joko yksittäisille ihmisille tilanteensa takia tai marginaaleille. Mun mielestä on vikisemistä jyristä hegemoniasta käsin. Sori.
Comment by P.A.A — 3.4.2008 @ 13:02
Mielenkiintoistahan tämä on. Selvennykseksi tuohon huonosti pärjäämiseen sen verran, että mää oikeastaan ajattelin oikeastaan koulumaailmaa eli kun huolestutaan esim. lääkiksen naisistumisesta, se mun mielestä viestii siitä, että lääkäreiksi tarvitaan myös miehiä. Varmaan korvapolin lapsille tarvitaan mieslääkärin malli ja kukapa haluaisi naiskirurgin käsittelyyn. En siis ymmärrä miksi (ilmeisesti) hyväksi havaittua sisäänpääsykriteriaa pitäis muuttaa sen takia, jos miehet eivät enää pääsekään. Varsinaisesti epätasa-arvoisista tilanteista olen samaa mieltä, nainen ei automaattisesti sukupuolensa takia ole parempi vanhempi.
Ja uhriutumisesta. Mää oon niin vanhakantainen femakko ite, että ajattelen kulttuuristen rakenteiden suosivan miehuutta ja miespuolisilla olevan symbolisella tasolla enemmän valtaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mun mielestä myös rakenteet suosivat miehiä. Sen takia mun mielestä uhrin asema on varattu joko yksittäisille ihmisille tilanteensa takia tai marginaaleille. Mun mielestä on vikisemistä jyristä hegemoniasta käsin. Sori. Siitäkin jos tämä tulee kahdesti…
Comment by P.A.A — 3.4.2008 @ 13:06
Hyvä kirjoitus!
Pidin tuossa etenkin uhrinäkökulman ongelmallisuuden muistuttamisesta ja iänikuisesta dikotomioiden vljelystä ja pukemisesta vaikka millaiseen “tieteellisen näkökulman” kaapuun. Naisten Seksuaalinen Valta edustaa molempia ja vieläpä sieltä hämärryttävimmästä päästä – wanhat analyyttiset jaottelut ‘miestieteestä’ ja ‘naistieteestä’ tulevat teoksesta mieleen aina kieltä myöten. Selkeää, johdonmukaista ja omia häivyttävää, mutta samalla ilmeisen lähdekritiikitöntä eri näkökulmien kokoamista yhteen tukemaan kattohypoteesia. Ei särön säröä muodostettuun malliin – pelottavimmalta tuntuukin ajatella ihan noin painajaisena, että tuollainen olisi ehkä joskus 100 vuotta sitten mennyt läpi väitöksenä.
Itse viimeistelen opinnäytetyötä biologismin ja sukupuolen kulttuurisesta luonteesta ja kirjoitan paikalliseen yo-lehteen arvostelua Laasasen teoksesta. Teos herätti kyllä joukon kiinnostavia kysymyksiä noin reseptiotutkimuksen, tieteensosiologian ja sukupuolitutkimuksen perspektiiveistä, eikä siten ansaitse tulla ihan niin tylysti teilatuksi kuin suurin osa keskustelusta on antanut ymmärtää. Laasanen ei kait ollut tarpeeksi ‘fukoolainen’, että vallan ja subjektien suhde olisi tullut muodikkaasti eksplikoiduksi?
Kiveenkin kopsahtaessaan Laasasen argumentaatio sisältää nähdäkseni osanäkökulmaisia ja keskiarvoistettuja ‘totuuksia’ liittyen sukupuolisuhteisiin, ja näistä olisi kiva joskus ja jossain keskustella asiallisesti. En pitänyt siitä miten kirjallisuustutkijat kutsuttiin taas edustamaan koko ‘naistutkimusta’ ja käyttäytymistieteilijät pysyvät hiljaa, ikään kuin eivät tietäisi teemasta mitään. Minua anakin kiinnostaa tietää, kuinka paljon teoksen lähteet ovat cherry picking -tavaraa sen ohella, onko käsitteistön määrittely ja teoriabulkki mistään kotoisin. Useimmat puolisivistyneet osaavat vastata jälkimmäiseen arkijärjenkin avulla.
Muutamat pointit osuvat jopa aivan napakymppiin. Harva nimittäin viitsii odotta Laasasen paradigman ‘fiksumpaa’ versiota jonkun profeministisedän kirjoittajan muotoilemana, joten olisi syytä aloittaa fiksu keskustelu jo nyt, jossain, jotenkin.
- neonomide, maltillinen profemmari
Comment by Neonomide — 9.4.2008 @ 11:04