Jatulintarha

Sain Fredrikalta napin. Olen häkeltynyt ja kiitollinen saamastani kunnianosoituksesta. Harvemmin sitä näin suoraviivaisia kehuja saa. Napin mukana tuli seuraava ohje:

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Olen viime aikoina lukenut hälyttävän vähän blogeja. Sarjakuvablogeja on blogilistallani tällä hetkellä enemmän kuin tekstillisiä. Vaikuttaa siltä, että olen fakkiintunut vain muutamaan tekstipainoitteiseen, joita seuraan aktiivisesti ja sitten sellaisiin, joita selailen satunnaisesti, parin viikon tai kuukaudenkin päivitykset kerrallaan. Interblogistiseen keskusteluun en ole osallistunut aikoihin, osittain siksi, että luen ihmisten kirjoituksia välillä pitkälläkin viiveellä. Niinpä oli oikeastaan aika vaikea valita ne blogit, joita palkita. En sentään halunnut mainostaa pelkkiä sarjakuvablogeja, mutta aika monta tälle listalle kertyi.

Pygmi armeijan paluu on kerrassaan älytöntä lesbohuumoria. Jotkut jutut jaksavat naurattaa aina uudestaan. Piirrostyyli on sekoitus Peter Baggea (Hatea) ja Roberta Gregoryä (Bitchy Bitch), mutta silti jotain omanlaistaan.

Eufemia on yksi harvoja blogeja, jotka ovat yhtä aikaa älykkäitä ja lempeitä. Jostain syystä älykköblogit tuppaavat aina olemaan jossain määrin kyynisiä. Johtuneeko maailman yleisestä tilasta.

Vammaisen vartalon kuvat on saanut jo useamman napin, mutta menköön nyt vielä yksi. Taidetta ja vähemmistökeskustelua, mikäs sen parempaa.

Grezen piirtää Päiväkuvitelmia, lyhyitä värillisiä omaelämäkerrallisia juttuja. Grezenin tyyli on selkeää ja jutut napakoita.

Hannako on omaelämäkerrallinen sarjakuvablogi, jossa on letkeä viiva ja autereinen väritys.

Sudet tulevat päivittyy harvakseltaan, mutta aina päivittyessään tarjoaa mielenkiintoista luettavaa.

Edoa etsimässä on samoin harvoin, vain noin kerran kuussa, päivitettävä blogi, mutta päivittäessään Suvilla on aina jotain Japani-aiheista juttua, johon en yleensä ole törmännyt aiemmin muualla. Onneksi blogin arkistoissa riittää koluttavaa.

Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seura on ollut pitkään vakiona seuraamani blogi reaalifantastisen kirjailijan arjesta. Sen jälkeen, kun Pasi siirsi blogin Wordpressiin, en ole muistanut lukea sitä yhtä usein. Nappi on siis muistutus myös itselle.

Yhdessä vaiheessa luin paljon käsityöblogeja, mutta en ole jaksanut lueskella niitä ehkä noin vuoteen, osittain oman käsityölaiskuuden ja osittain käsityöblogeissa vallitsevan varsin väsyttävän naiskuvan vuoksi. Tätä nykyä seuraan vain yhtä, nimittäin Viiniä ja villasukkia. Mielitty kirjoittaa muustakin kuin käsitöistä (mm. naiskuvasta, mutta asiasta tähden eikä implisiittisesti), ja käsityölliset tuotoksetkin ovat hienoja.

Viimeisen napin annan hieman epäröiden Syyskuulle. Epäröiden siksi, että tuntuu vähän epäreilulta mainostaa blogia, jota pääsee lukemaan vain livejournal-tunnuksella ja frendauksen jälkeen. Syyskuun journalin lyhyet huomiot ihmissuhteista, tunteista ja arjesta kuitenkin make my day, kuten napissa lukee.

Oikeasti myös Norpatin hysteerinen sarjakuvablogi En vaan osaa! kuuluu niihin blogeihin, jotka piristävät päivän, mutta Norpatti on jo saanut niin monta kukkaa, että annetaanpa muille.