Sama kuin sen sukupuolen käsitteen kanssa. Jos toinen haluaa luokitella sukupuolen anatomisesti ja toinen kulttuuris-sosiaalisesti, niin asiasta voidaan jankuttaa loputtomiin pääsemättä mihinkään ja tuottamatta minkäänlaista uutta tietoa tai ymmärrystä.

>KOMMENTTI: Ehkä tietäisit asioista, jos kirjan toimittajat olisivat antaneet
>Hankamäen kirjoittaa teokseen. Queer-tutkijoiden ikävä tapa vaientaa
>kriitikoita on dokumenoitu myös Hankamäen kokoelmateoksessa “Filosofiset
>viuhahdukset” (2007, s. 258).

Puuronen ja Kinnunen eivät kumpikaan ole varsinaisia queer-tutkijoita, joskin molemmilla on varmaan yleisempää kiinnostusta asiaan. En tiedä tarkkaan syitä, miksi Hankamäen teksti jäi kirjasta pois - jos häneltä oli vartavasten pyydetty tekstiä, luulisin, että syy liittyy enemmän tekstin muotoon kuin sisältöön. Hankamäen filosofisia viuhahduksia en ole lukenut.

>KOMMENTTI: Kyllä ainakin Suomessa ja muuallakin melkein kaikki rahoitetut
>sukupuolen ja sukupuolisen käyttäytymisen tutkijat ovat olleet queer-teoreetikoita,
>ainakin Hankamäen arvostelemissa naistutkimusyksiköissä ja feminismin piirissä >laajemminkin. Eli kyseessä on valtavirta, muotitiede tai jonkinlainen ideologian >muoto.

Tämä ei pidä paikkaansa. Ainoastaan Jyväskylän yliopisto on selkeästi profiloitunut queer-tutkimukseen. Esimerkiksi Oulun yliopiston naistutkimuksen oppiaineessa on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana useita tutkimusprojekteja, joista yksikään ei ole ollut queer-tutkimuksellinen: sen sijaan tutkimuksen keskiössä on ollut erityisesti väkivalta koulutus- ja kasvatusympäristöissä ja työpaikoilla, sekä sukupuolittuneisuus informaatioteknologisilla aloilla. Kasvatuspainotusta selittää oppiaineen sijoittuminen Kasvatustieteiden tiedekuntaan Oulussa. Vaikuttaa vähän siltä, että queer-tutkimukselliset aiheet sattuvat paremmin Hankamäen silmään kuin “tylsemmät” aiheet, jotka käsittelevät vaikkapa naisten poliittista toimijuutta tai äitikansalaisuutta.

Pannaan päälle pieni tilasto. Valtakunnalliseen Sukupuolijärjestelmä-tutkijakouluun vuosiksi 2007-2011 valituista 16 opiskelijasta (mukana siis kaikki opiskelijat, myös varasijoilla olevat ja omarahoitteiset) vain neljä voi aiheen perusteella luokitella queer-tutkimukseksi. Ei-queer-tutkimuksellisia väitöskirja-aiheita ovat esimerkiksi hare-krishna-liikkeen sukupuolikäsitystä, Itse valtiaat -tv-sarjan huumoria, isyyskokemuksia, arktisten alkuperäiskansojen naisia ja tallityttökulttuuria koskevat tutkimukset. Queer-tutkimuksen piiriin luokittelin suomalaista hedelmöityshoitolakia (tämän aiheen tutkimuksia on kaksi), Judith Butlerin ajattelua ja minuuden tuotteistamista Sillä silmällä -tv-sarjassa käsittelevät tutkimukset. En kuitenkaan tiedä, miten paljon näissä neljässä tutkimuksessa nojataan queer-teoriaan, vaan pelkästään arvelin queer-teoreettista näkökulmaa aiheiden perusteella.

>KOMMENTTI: Hankamäen argumentti olikin kai se, ettei fyysinen tai lihallinen
>lakkaa olemasta olemassa myöskään vaatteisiin verhottuna ja että juuri saunassa
>asia tulee esiin…!

Hmh, minusta Hankamäki argumentissaan lähinnä määritteli sukupuolen anatomiasta käsin, mikä toki on pätevä määritelmä vaikkapa leikkauspöydällä. Minun pointtini oli juuri se, että sukupuolen kokemukselle (kokemuksellisuudestahan Hankamäkikin kirjoittaa) sukupuolen ilmiasulla on myös iso merkitys: nainen, jonka sukupuoli arjessa luetaan epäselväksi ja miehiseksi, ei voi alituiseen vetää tissejään esiin naiseutta korostaakseen. Arjessa miehiseksi tai sukupuoleltaan epäselväksi määrittyminen voi merkitä sukupuolen kokemukselle enemmän kuin ne tissit.

>KOMMENTTI: Hankamäen näkökulma on terveellinen muistutus siitä,
>että sukupuoli on jalkojen välissä oleva ominaisuus, mutta sukupuolisen
>esittämisen tai kanssakäymisen muotoja on useita.

Noh, voihan sen sukupuolen määritellä jalkojen välissä olevaksikin, jos niin haluaa. Mutta määritelmä vain on arjessa riittämätön esimerkiksi mainitsemissani tapauksissa, eli juuri silloin, kun sukupuoli ei ole välittömästi ihmisen ruumiista ja olemuksesta luettavissa - tai jos se luetaan toisin kuin ihminen itse sen kokee.

>Filosofina hän on huomannut essentian (eli olemuksen) ja existentian (eli
>olemassaolon eri tapojen) välisen eron. Sukupuoli on ominaisuus mutta
>pukeutuminen ja käyttäytyminen puolestaan ovat eri tapoja toteuttaa tuota
>ominaisuutta.

En ole filosofi, mutta minusta on jotenkin harhaista lähteä etsimään essentiaa jalkovälistä, jossa voi tapahtua kaikenlaisia muutoksia. Onko esimerkiksi rinnat hormonien avulla kasvattanut transtyyppi, joka ulkoisesti näyttää ihkubeibeltä, mutta jolla on penis ja kivekset, mies vai nainen? Jalkovälimääritelmän mukaan mies. Mutta entäs sitten leikkauksen jälkeen? Ei se essentia nyt niin helppo selitys ole, kun sitäkin voi kaivaa esiin niin monesta paikasta - jalkovälin lisäksi vaikkapa kromosomeista, aivojen rakenteesta tai psyykestä.

>>Hankamäki : “fenomenologisille filosofeille sukupuolen kaksiarvoisuus ei >>ole ensisijaisesti biologinen, geeneistä, hormoneista tai kromosomeista riippuva
>>fakta, vaan lihallisesti ja kokemuksellisesti ilmenevä tosiasia. […] Inhimillisen
>>kokemisen kannalta merkityksellinen sukupuoli on se, joka ilmenee
>>fenotyyppisesti ihmisen kehossa eli hänen lihassaan.”
>KOMMENTTI: Ei Hankamäki missään väitä sukupuolen perustuvan kravattiin,
>vaan hän toteaa selvästi, että pukeutuminen on eri asia-alue kuin sukupuoli. Ja
>sukupuoli taas on ollessaan lihallinen ominaisuus vain kaksiarvoinen tosiasia,
>joka riippuu sukupuolielimistä.

Kritiikkini kohde on se, että Hankamäki takertuu binääriseen sukupuolieroon, mutta samalla korostaa kokemuksellisuuden merkitystä. Kokemuksellinen sukupuoli ei kuitenkaan ole välttämättä binäärinen.

>Sen sijaan itse viittaat solmioon sukupuolen symbolina ja puhut paria sanaa
>aiemmin myös “maskuliinisuudesta”, joka viittaa sukupuolen performoimiseen.
>Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat kuitenkin eri asioita kuin sukupuoli sinänsä.

Totta, mutta maskuliinisuus ja feminiinisyys vaikuttavat sukupuolen kokemukseen, eikä sukupuolta performoida pelkästään vaatetuksella, vaan myös ruumiilla, kuten tilankäytöllä ja eleillä, ja ihan lihalla. Kritisoin sitä, että Hankamäki määrittelee sukupuolen performoinnin (performoitiin sitä sitten kravatilla tai hauiksella) pelkäksi pinnaksi, merkityksettömäksi sukupuolen kannalta, vaikka se kuitenkin vaikuttaa kokemukseen sukupuolesta.

>KOMMENTTI: Kummallista miten itsepintaisesti queer-teoreetikot haluavat pitää
>kiinni uskomuksestaan, että heteronormatiivisuus muka välttämättä ja
>kohtalonomaisesti “rakentaa sukupuolta”. Etkö huomaa, että Hankamäen koko
>argumentaatiohan pyrkii tuosta oletuksesta irti, kun taas teidän kaltaisenne tutkijat
>toistavat sitä pitäen oletusta yllä?!

Hyvänen aika, totta kai huomaan, miksi muuten luulet, että kritisoin hänen argumentaatiotaan? Kai argumentaatiota saa kritisoida, jos sitä pitää vääränä? En jaksa tässä välissä ruveta referoimaan aihetta koskevaa perustutkimusta, kunhan antropologina muistutan sen verran, että heteronormatiivisuus ei ole universaali käsite, eikä heteroseksuaalisuudella ole kaikissa kulttuureissa samanlaista merkitystä sukupuolen rakentamisessa.

>Ja miten niin, “homomies on muka vähemmän mies kuin heteromies”? Taidatkin
>vain itse ajatella niin.
>>”Eikö esimerkiksi homo saisi olla Mies, jos on?”, Hankamäki kysyy, ja minä
>>vastaan, että valitettavasti ei saa.
>KOMMENTTI: No niin, siinä se tuli. Ja miksei muka?

Uhhuh. Minulle henkilökohtaisesti on keskimäärin samantekevää, ovatko homomiehet ja heteromiehet enemmän tai vähemmän miehiä kuin vaikkapa bimiehet, tai jotkut muut, koska mieheys ei sinällään ole mikään mitattava ja merkityksellinen arvo. Kärjistykseni viittasi kulttuuriseen käsitykseen miehestä, jossa homous tekee miehuudesta jotenkin epäuskottavaa tai naurettavaa (vrt. esim. Sillä silmällä -tv-sarjan tuottamaan stereotyyppiseen käsitykseen homomiehestä). Tämä käsitys ulottuu myös bi-miehiin: haastattelemani bi-miehet olivat omasta biseksuaalisuudestaan puhuessaan joutuneet toistuvasti selittämään myös omaa sukupuoltaan, ikäänkuin miehen seksuaalinen kiinnostus toisiin miehiin tekisi myös sukupuolesta epäselvän.

>KOMMENTTI: Miten niin sukupuolijärjestelmä on muka kiinnostunut sukupuolisen
>olemuksen toteuttamisesta enemmän kuin sukupuolesta? Miksi muka
>heterohitsaaja on enemmän mies kuin homofilosofi? Onko sinulla asiasta
>parempaa tietoa vai pelkkiä luuloja?

No, ihan vaan siksi, että sukupuolijärjestelmän käsite tarkoittaa ensisijaisesti sukupuolta sosiaalisena ja kulttuurisena systeeminä. Ei pelkkä anatominen jalkovälisukupuoli vielä järjestelmää tee. Ja totta kai minulla on parempaa tietoa, sitä sanotaan akateemiseksi koulutukseksi. Akateeminen koulutus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi pakonomaisesti lisätä lähdeviitteitä joka paikkaan, varsinkaan blogikirjoituksiin.

>Hankamäen keskeinen argumentti tässä suhteessa oli kaiketi se, jonka hän >esittää verkkokirjansa sivuilla 16-19: ihmisen sukupuolisuutta on tulkittu liiaksi
>sosiaalisena ilmiönä, järjestelmäpainotteisesti ja konstruktiona, kun taas
>biologisen näkökulman huomioiminen paljastaisi ihan muuta.

Rankan linjan sosiaalinen konstruktivismi kaipaakin kritiikkiä, ja minusta Hankamäen näkökulma tuo aidosti jotain uutta peliin; sosiobiologien ja evoluutiopsykologien “kritiikki” kun tahtoo jäädä pelkäksi turhanaikaiseksi jappasteluksi siitä, mitä oletetut luolamiehet touhusivat. Hankamäkihän ei varsinaisesti tekstissään käsittele niinkään biologista näkökulmaa kuin lihallista ja ruumiillista näkökulmaa. En siis tosiaankaan ole tyrmäämässä Hankamäen näkökulmaa ja argumentointia täysin merkityksettömänä ja läpeensä virheellisenä, vaan kritisoin hänen queer-teoriaa koskevaa kommentointiaan.

>KOMMENTTI: Kun sanot, että sukupuolessa ei ole kyse vain anatomisista eroista
>vaan että seksuaalisuuden toteuttaminen on yksi keskeinen sukupuolen kriteeri,
>teet käsitteellisen virheen. Sekoitat ominaisuuden käyttäytymiseen. Ja juuri kun
>kirjoittaja oikein ratakiskosta väänsi sen filosofisen jutun, että ominaisuus on eri
>asia kuin käyttäytyminen ja toiminta.

Ymmärsin kyllä Hankamäen pointin, mutta kritisoin sitä nimenomaan queer-teoreettisesta näkökulmasta, jossa sukupuoli ei ole pelkästään “ominaisuus” vaan olennaisesti myös käyttäytymistä.

>KOMMENTTI: Jaa-a, taidat itse tehdä virheen. Kyllä asiat ovat niin, että ihmisellä
>ei voi olla intentioita eli suuntautuneita mielen tiloja, elleivät ne viittaa johonkin.
>Relaatio on loogisesti suhde, jossa on oltava jokin, joka intentioi ja jokin sen
>korrelaatti. Tämä on fenomenologisen filosofian ja kaiken muunkin filosofian
>lähtökohta.

Tämä lähtökohta ei sisällä sitä, että intention on viitattava juuri tiettyyn sukupuoleen.

>Niinpä ihmisen seksuaaliset intentiot edellyttävät, että niillä on kohde, onpa se
>reaalinen tai kuviteltu, mutta se on. Ja jos kohdetta ei ole reaalisessa maailmassa,
>ei voi olla seksiäkään.

Mitä on “seksi”? Yhdyntä? Onko masturbaatio seksiä - tällöinhän halun kohde sijaitsee fantasiassa? Onko seksin aina oltava orgasmiin suuntautuvaa? Olen ennenkin ihmetellyt, että mitä se seksi oikeastaan on, ja mitä silloin tehdään, kun määritelmällisesti harrastatetaan seksiä. Kai siinä on jotain kiihottumisia, eikö?

>Reaalisessa maailmassa ihmiset paljastuvat jompaa
>kumpaa sukupuolta oleviksi, kun vaatteet riisutaan ja niinpä tarjolla on vain joko
>heteroseksiä, homoseksiä tai mahdollisesti ryhmäseksiä. Mutta tällöinkin
>osapuolten sukupuoli ratkaisee sen, mistä lopulta on kyse.

No, mistä ryhmäseksissä sitten on kyse, jos niitä sukupuolia on useampia? Sekä homo- että heteroseksistä, vai biseksistä?

>KOMMENTTI: Transruumis on kuitenkin keinotekoinen luomus silloin kun sillä
>tarkoitetaan sukupuolen vaihtamisprosessissa tuotettua ruumista.

Mutta mitä se tekee seksille? Jos harrastan seksiä naiseksi syntymässä määritellyn ihmisen kanssa, joka on transmies, jolle on rakennettu penis, harrastanko lesboseksiä vai heteroseksiä? Vai muuttuuko seksikin siinä samassa keinotekoiseksi? (Tästä vaihtoehdosta itse asiassa pidän…)

>Hankamäki muuten toteaa, ettei transgenderistien omien näkemysten perusteella
>pidä pakottaa sen enempää heteroita kuin seksuaalivähemmistöjen suurena
>enemmistönä olevia homoja ja lesbojakaan näkemään omaa sukupuoltaan
>transgenderistien omien ilmestysten kautta. Valitettavasti queer-teoria näyttää
>tulkitsevan koko sukupuolikysymystä valtaosin siinä valossa.

Ei tietenkään - aivan kuten transtyyppejä ei pidä pakottaa näkemään omaa sukupuoltaan valtavirtaisen käsityksen kautta. Tosin yleisesti ottaen transpuheessa minusta nimenomaan painotetaan binääristä sukupuolta, joka on ensin väärä, ja joka sitten korjataan oikeaksi, ikäänkuin se sukupuolen essentia olisi todellakin olemassa jossakin, vaikkakaan ei jalkojen välissä. Itse asiassa jotkut transsukupuoliset ovat kritisoineet queer-teoriaa juuri siitä, että trans-identiteettejä käytetään esimerkkeinä sukupuolen häilyvyydestä, vaikka suurin osa transsukupuolisista haluaa vain siirtyä yhdestä sukupuolesta toiseen.

>KOMMENTTI: Epäilemättä ihmisillä on myös omia mielipiteitä kuten sinulla, mutta
>uskon, että Hankamäen esittämä kritiikki vastaa aika hyvin sitä tieteellistä kantaa,
>jonka queer-teoria vastalauseekseen ansaitsee.

Noh, kyse ei toki ole pelkästään minun omista mielipiteistäni, vaan queer-teoreettisesta ajattelusta sinällään. Jokainen tutkija tutkija löytää itselleen ne aiheet ja teoriat, jotka eniten itsessä kaikuvat. Minussa queer-teoria herättää eniten kaikuja, Hankamäessä epäilemättä fenomenologia. Ja toki queer-teoria kaipaa kritiikkiä: itselleni keskeisin kritiikin kohde on queer-teorian etnosentrisyys ja luokkasokeus. Queer-teorian tärkeimmät tekstit vaikuttavat olevan valkoisten, keskiluokkaisten amerikkalaisten kirjoittamia, ja perifeerisemmät näkökulmat ovat jääneet paitsioon.

>Kun sanot olevasi biseksuaali, en oikein pysy kärryillä, mitä tarkoitat kun sanot
>myös, että feminiiniseksi laittautunut mies on kiinnostavampi kuin feminiiniseksi
>laittautunut nainen. Ja alussa mainitsit, ettet miesten kanssa paljon vehtaakaan.

Alussa mainitsin, etten paljoa vehtaa hetero- ja homomiesten kanssa. En oikein ymmärrä, miksi biseksuaalisuus ja feminiinisiksi laittautuneet miehet olisivat kärryiltä pudottavia. Kuten sanottua, nimeän itseni biseksuaaliksi, mutta queer-teoreettinen näkökulma vetoaa juuri sen vuoksi, että haluni tasolla, kokemuksellisesti (josta Hankamäki siis paljon kirjoittaa) se tuntuu selitysvoimaisemmalta kuin vaikkapa Hankamäen selitystapa. Loppuviimeksi kyse on siis siitä, että en pyri etsimään ehdotonta, universaalia totuutta (mikä olisikin filosofisesti mahdotonta) vaan löytämään selityksiä ja vertailukohtia sellaisille tavoille olla, elää ja haluta, jotka tunnen tutuiksi. Ei kai queer-teoria pyri löytämään jotain aukotonta, universaalia selitystä sukupuolelle ja seksuaalisuudelle, vaan pohtimaan niitä kohtia sukupuolessa ja seksuaalisuudessa, jotka eivät löydä selitystä valtavirtaisissa teorioissa.

En pidä Hankamäen ylimielisestä kirjoitustyylistä, mutta olen jossain määrin samaa mieltä joistakin hänen naistutkimusta koskevista näkemyksistään - esimerkiksi siitä, että Suomessa naistutkimuksen oppiainetta rajaavat enemmän hallinnolliset kuin tutkimukselliset syyt.
Trollaamisen puolelle menevät kommentit, kuten ajatus siitä, että heteromiehet olisivat sallineet naistutkimusyksiköiden perustamisen naisten seksilakon pelossa, on sen sijaan parasta vain ohittaa - siitäkin huolimatta että kyseisen trollikommentin pohjana on sinänsä oikea havainto tiedepolitiikan heteronormatiivisuudesta.

KOMMENTTI: Minusta ajatus naistutkimusyksiköistä on osuva, se kun osoittaa, että yksiköt on ajettu omalle saarelleen, jotta heteromiehet saisivat asian pois silmistään ja vaatteistaan. Ei pidä myöskään leimata ylimieliseksi tekstiä, joka on paljastavaa ja lennokasta, tietysti yleisen ärsytyksen hinnalla.

Hankamäki tulee suorastaan hengittämään niskaan kommentoidessaan Taina Kinnusen ja Anne Puurosen toimittamaa opusta Seksuaalinen ruumis: “Kokoelmateoksen artikkeleissa puhutaan paljon ”biseksuaalisuudesta” ja ”lesboidentiteetistä”, mutta kirjasta puuttuu tavallisten homo- ja heteromiesten näkökulma.”. Koska minun artikkelini tietääkseni oli ainoa, joka käsitteli suoraan biseksuaalisuutta ja lesboidentiteettiä, niin tässähän pitäisi jo melkein säikähtää, mutta en oikein osaa. Mitäpä minä niistä homo- ja heteromiehistä mitään tutkimusta tekisin, kun en niistä mitään tiedä enkä niiden kanssa paljoa vehtaakaan.

KOMMENTTI: Ehkä tietäisit asioista, jos kirjan toimittajat olisivat antaneet Hankamäen kirjoittaa teokseen. Kinnunen ja Puuronen kuitenkin rajasivat Hankamäen artikkelin teoksesta tylysti pois, kuten hän toteaa verkkokirjansa “Seksit selviksi” sivulla 28. Queer-tutkijoiden ikävä tapa vaientaa kriitikoita on dokumenoitu myös Hankamäen kokoelmateoksessa “Filosofiset viuhahdukset” (2007, s. 258).

Sen sijaan hänen olettamuksensa, jonka mukaan queer-teoria olisi naistutkimuksen valtavirtaa, on lähinnä naurettava. Queer-teoria on kaukana valtavirrasta, niin naistutkimuksessa kuin muillakin tieteenaloilla.

KOMMENTTI: Kyllä ainakin Suomessa ja muuallakin melkein kaikki rahoitetut sukupuolen ja sukupuolisen käyttäytymisen tutkijat ovat olleet queer-teoreetikoita, ainakin Hankamäen arvostelemissa naistutkimusyksiköissä ja feminismin piirissä laajemminkin. Eli kyseessä on valtavirta, muotitiede tai jonkinlainen ideologian muoto.

Queer-teoriaa Hankamäki kuvailee “sukupuolista olemusajattelua kritisoivan nihilismin äärimuodoksi”, ja haikailee “sukupuolisuuden lihallisia toteutumisyhteyksiä tarkastelevan eksistenssifilosofian” perään. Ja toteaa samantien, kuinka binääriseen sukupuolieroon perustuva filosofia on uskottavampaa kuin sukupuolieron kiistävät postmodernismin muodot. Hankamäen mukaan sukupuoli on ihmisen kehon ja sukupuolielimien ominaisuus: sukupuoli on hänen mukaansa “se, mitä ilmenee jalkojen välissä”. Hyvä on, hyväksyn määritelmän, mutta arjessa näin pelkistetty määrittely on merkityksetön, sillä näissä pakkasissa jalkoväliä on parempi esitellä kanssaihmisille vain saunassa tai lämpimän vällyn alla.

KOMMENTTI: Hankamäen argumentti olikin kai se, ettei fyysinen tai lihallinen lakkaa olemasta olemassa myöskään vaatteisiin verhottuna ja että juuri saunassa asia tulee esiin…!

Arkikokemukseen perustuvaan realismiin Hankamäkikin vetoaa: jos kadunmieheltä kysytään, sukupuolia on kaksi. Kadunmiehen näkemys ei kuitenkaan paljoa lohduta maskuliinista naista, joka vaaleanpunaisella sateenvarjolla uhaten ajetaan pois naistenvessasta, tai transtyyppiä, joka ei pääse ravintolaan sisään, kun naama ilmentää eri sukupuolta kuin henkilöllisyystodistus. Näissä tilanteissa jalkovälillä ei ole paljon väliä.

KOMMENTTI: Ai miten niin ei ole? Eikö muka ihminen ole nainen tai mies, vaikka hänellä on muitakin ominaisuuksia. Muuttaako muka kasvojen ilmeet tai silmien väri ihmisen sukupuolta. Hankamäen näkökulma on terveellinen muistutus siitä, että sukupuoli on jalkojen välissä oleva ominaisuus, mutta sukupuolisen esittämisen tai kanssakäymisen muotoja on useita. Filosofina hän on huomannut essentian (eli olemuksen) ja existentian (eli olemassaolon eri tapojen) välisen eron. Sukupuoli on ominaisuus mutta pukeutuminen ja käyttäytyminen puolestaan ovat eri tapoja toteuttaa tuota ominaisuutta.

Hankamäki tuntuu itsekin sotkeutuvan sukupuolieroon todetessaan ensin, että “butch-femme-tyyppinen ristiin pukeutuminen ei suinkaan tee naista mieheksi – eikä miestä naiseksi” ja myöhemmin, että “fenomenologisille filosofeille sukupuolen kaksiarvoisuus ei ole ensisijaisesti biologinen, geeneistä, hormoneista tai kromosomeista riippuva fakta, vaan lihallisesti ja kokemuksellisesti ilmenevä tosiasia. […] Inhimillisen kokemisen kannalta merkityksellinen sukupuoli on se, joka ilmenee fenotyyppisesti ihmisen kehossa eli hänen lihassaan.” Hankamäeltä on siis jäänyt perustavanlaatuisesti ymmärtämättä se, että binäärisen sukupuolen ylittävä kokemus on usein nimenomaan lihallinen. Maskuliininen nainen ei toki ole mies, mutta nimenomaan hänen lihaansa se maskuliinisuuden kokemus paikantuu, eikä kravattiin.

KOMMENTTI: Ei Hankamäki missään väitä sukupuolen perustuvan kravattiin, vaan hän toteaa selvästi, että pukeutuminen on eri asia-alue kuin sukupuoli. Ja sukupuoli taas on ollessaan lihallinen ominaisuus vain kaksiarvoinen tosiasia, joka riippuu sukupuolielimistä. Sen sijaan itse viittaat solmioon sukupuolen symbolina ja puhut paria sanaa aiemmin myös “maskuliinisuudesta”, joka viittaa sukupuolen performoimiseen. Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat kuitenkin eri asioita kuin sukupuoli sinänsä.

Hankamäki myös erottaa sukupuolen ja sukupuolisen käyttäytymisen toisistaan: olemuksellisia sukupuolia on kaksi, nainen ja mies, mutta seksuaalinen käyttäytyminen ei ole olemuksellista eikä myöskään sukupuolten kategorioita määrittävää. Häneltä on siis jäänyt huomaamatta yksi olennainen asia, eli se, kuinka heteronormatiivisuus rakentaa sukupuolta. Oli sukupuoli miten binäärinen tahansa, ja koki Hankamäki itsensä miten mieheksi tahansa, länsimaisessa sukupuolijärjestelmässä homomies on aina vähemmän mies kuin heteromies, kuten maskuliininen nainen on aina vähemmän nainen kuin feminiininen nainen.

KOMMENTTI: Kummallista miten itsepintaisesti queer-teoreetikot haluavat pitää kiinni uskomuksestaan, että heteronormatiivisuus muka välttämättä ja kohtalonomaisesti “rakentaa sukupuolta”. Etkö huomaa, että Hankamäen koko argumentaatiohan pyrkii tuosta oletuksesta irti, kun taas teidän kaltaisenne tutkijat toistavat sitä pitäen oletusta yllä?! Ja miten niin, “homomies on muka vähemmän mies kuin heteromies”? Taidatkin vain itse ajatella niin.

“Eikö esimerkiksi homo saisi olla Mies, jos on?”, Hankamäki kysyy, ja minä vastaan, että valitettavasti ei saa.

KOMMENTTI: No niin, siinä se tuli. Ja miksei muka?

Ei sukupuolijärjestelmä ole kiinnostunut Hankamäen kikkelistä, sukupuolijärjestelmää kiinnostaa enemmän se, miten Hankamäki kikkelillistä olemustaan toteuttaa, ja nykyisessä sukupuolijärjestelmässä hetero hitsaaja on aina enemmän Mies kuin homo filosofi.

KOMMENTTI: Miten niin sukupuolijärjestelmä on muka kiinnostunut sukupuolisen olemuksen toteuttamisesta enemmän kuin sukupuolesta? Miksi muka heterohitsaaja on enemmän mies kuin homofilosofi? Onko sinulla asiasta parempaa tietoa vai pelkkiä luuloja?
Hankamäen keskeinen argumentti tässä suhteessa oli kaiketi se, jonka hän esittää verkkokirjansa sivuilla 16-19: ihmisen sukupuolisuutta on tulkittu liiaksi sosiaalisena ilmiönä, järjestelmäpainotteisesti ja konstruktiona, kun taas biologisen näkökulman huomioiminen paljastaisi ihan muuta.

Todennäköisesti myös hetero filosofi on enemmän Mies kuin homo hitsaaja. Sukupuolessa ei ole kyse pelkästään tunnistettavista anatomisista eroista, vaan siitä, millaisiin järjestyksiin erilaisia sukupuolisuuksia laitetaan ja minkä kriteerien perusteella, ja seksuaalisuuden toteuttaminen on yksi keskeinen kriteeri. Luultavasti Mieheyden ideaa, täysintä mieheyttä, ei Suomessa ole pystynyt saavuttamaan ketkään muut kuin Kalle Päätalo ja Urho Kekkonen - esimerkiksi vaikkapa Mannerheim on ihan liian fiini toteuttaakseen kulttuurisesti kaikkein hyväksytyintä Mieheyttä. Ruumiinavauspöydällä Hankamäki, Päätalo, Kekkonen ja Mannerheim ovat tietysti kaikki yhtä miehiä.

KOMMENTTI: Kun sanot, että sukupuolessa ei ole kyse vain anatomisista eroista vaan että seksuaalisuuden toteuttaminen on yksi keskeinen sukupuolen kriteeri, teet käsitteellisen virheen. Sekoitat ominaisuuden käyttäytymiseen. Ja juuri kun kirjoittaja oikein ratakiskosta väänsi sen filosofisen jutun, että ominaisuus on eri asia kuin käyttäytyminen ja toiminta.

Hankamäki lyttää queer-teorian sukupuolen binäärisyyttä koskevan kritiikin toteamalla: “jos ei ole olemassa kiinteää sukupuolta eikä sukupuolieroa, ei voi olla myöskään seksiä. Seksuaaliset intohimot ja teot näet edellyttävät, että toiveemme ja tarpeemme viittaavat tiettyyn sukupuoleen”. Myöhemmin hän huomauttaa: “ihminen voi toimia homoseksuaalisesti tai heteroseksuaalisesti vain, jos hänen intentionsa voivat viitata kiinteästi olemassa olevaan sukupuoleen: mieheen tai naiseen.”
Ensimmäinen hänen väitteistään on selkeästi virheellinen. Ei halun tai teon tarvitse viitata sukupuoleen - eihän halun sinänsä tarvitse viitata edes ihmiseen!

KOMMENTTI: Jaa-a, taidat itse tehdä virheen. Kyllä asiat ovat niin, että ihmisellä ei voi olla intentioita eli suuntautuneita mielen tiloja, elleivät ne viittaa johonkin. Relaatio on loogisesti suhde, jossa on oltava jokin, joka intentioi ja jokin sen korrelaatti. Tämä on fenomenologisen filosofian ja kaiken muunkin filosofian lähtökohta. Niinpä ihmisen seksuaaliset intentiot edellyttävät, että niillä on kohde, onpa se reaalinen tai kuviteltu, mutta se on. Ja jos kohdetta ei ole reaalisessa maailmassa, ei voi olla seksiäkään. Reaalisessa maailmassa ihmiset paljastuvat jompaa kumpaa sukupuolta oleviksi, kun vaatteet riisutaan ja niinpä tarjolla on vain joko heteroseksiä, homoseksiä tai mahdollisesti ryhmäseksiä. Mutta tällöinkin osapuolten sukupuoli ratkaisee sen, mistä lopulta on kyse.

Toinen väite on sinänsä täsmällinen: totta, homojen ja heteroiden intentio viittaa yleensä aina kiinteään sukupuoleen, mieheen tai naiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että halun ja intention olisi aina viitattava kiinteään sukupuoleen. Kun halun kohteena on transruumis, oletus halun sukupuolittuneisuudesta hajoaa. Halu itsessään on liikkuvaa ja muuttuvaa, eikä se vaadi kohteeltaan mies- tai naissukupuolta.

KOMMENTTI: Transruumis on kuitenkin keinotekoinen luomus silloin kun sillä tarkoitetaan sukupuolen vaihtamisprosessissa tuotettua ruumista. Hankamäki muuten toteaa, ettei transgenderistien omien näkemysten perusteella pidä pakottaa sen enempää heteroita kuin seksuaalivähemmistöjen suurena enemmistönä olevia homoja ja lesbojakaan näkemään omaa sukupuoltaan transgenderistien omien ilmestysten kautta. Valitettavasti queer-teoria näyttää tulkitsevan koko sukupuolikysymystä valtaosin siinä valossa.

Hankamäki haikailee lihallisen eksistenssifilosofian perään, enkä ole ihan varma mitä hän sillä tarkoittaa. Tiedän vain, että minun lihallisuuteni ja seksuaalinen haluni ei ole itsestäänselvästi binäärisen sukupuolittunutta, ja queer-teoreettiset näkökulmat selittävät minun sukupuolisuuttani ja seksuaalisuuttani paremmin kuin Hankamäen tarjoilema binääriseen sukupuolieroon perustuva eksistenssifenomenologia. Oma haluni paikantuu enemmän erilaisiin sukupuolen ratkeamiin ja särmiin kuin mieheen tai naiseen. Sellaisiin hetkiin, jossa en ole aivan varma viehättävän ihmisen sukupuolesta, tai joissa mielessäni alunperin selkeästi sukupuolittunut ihminen sukupuolittuukin jotenkin toisin. Myös sukupuolen toisintoistaminen on haluttavaa: totta kai viimeisen päälle feminiiniseksi laittautunut mies on aina kiinnostavampi kuin viimeisen päälle feminiiniseksi laittautunut nainen.

KOMMENTTI: Epäilemättä ihmisillä on myös omia mielipiteitä kuten sinulla, mutta uskon, että Hankamäen esittämä kritiikki vastaa aika hyvin sitä tieteellistä kantaa, jonka queer-teoria vastalauseekseen ansaitsee.
Kun sanot olevasi biseksuaali, en oikein pysy kärryillä, mitä tarkoitat kun sanot myös, että feminiiniseksi laittautunut mies on kiinnostavampi kuin feminiiniseksi laittautunut nainen. Ja alussa mainitsit, ettet miesten kanssa paljon vehtaakaan.
Luulen, että Hankamäki osuu oikeaan niissä kirjansa loppupuolen arvioissa, joiden mukaan miehen ja naisen seksuaalisuus poikkeavat niin paljon toisistaan, etteivät sukupuolet voi kovin hyvin ymmärtää toisiaan. Se näkyy myös tiedepolitiikassa. Naisen seksuaalisuus on erilasta kuin miehen, ja siinäkin sukupuoli on keskeinen selittävä tekijä.