6.11.2007
Stalkbook
Ensimmäiseksi se tuli vastaan Kaiken pelityksessä elokuun alussa. Juttu vaikutti englanninkielisen maailman omalta jutulta, kiinnostavalta vain, jos se saisi tarpeeksi suuren suosion Suomessakin. Sitten Rhia kysyi, olenko kokeillut moista. Vastasin että en. Kävin katsomassa, mutta juttu olisi vaatinut rekisteröitymisen, ja olen lähtökohtaisesti äärimmäisen laiska kaikkien rekisteröitymistä vaativien juttujen suhteen. (Tästä syystä en ole esimerkiksi Qruiserissa, vaikka siellä kuulemma pitäisi olla, jotta tietäisi missä mennään.)
Tuli syyskuun loppupuoli ja artikkelit Nyt-liitteessä ja päivittäis-Hesarissa. Se juttu oli kuulemma pahasti riippuvuutta aiheuttava. Menin Brysseliin jollekin seksuaalivähemmistöoikeusmatkalle, jossa kaikki vain puhuivat siitä. Sovittiin, että nekin, jotka eivät ole vielä kokeilleet, kokeilevat sitä, kunhan päästään kotiin. Menin ja kokeilin sitä. Pari ekaa iltaa meni sen kanssa leikkiessä.
Nyt sen kanssa alkaa kuitenkin vähitellen mennä hermot.
Facebookilla on periaatteessa kaksi tolkkua käyttötapaa. Voi hölmöillä hassuja hyvin tuntemiensa ihmisten kanssa tai pitää yhteyttä sellaisiin tyyppeihin, joihin ei muuten törmää. Olen Facebookin kautta löytänyt kourallisen vanhoja lukiotuttuja, joista en ole kuullut yhtään mitään vuosikausiin. Samoin frendilistalleen on ollut hyvä kerätä akateemisia tuttuja, joita näkee ehkä pari kertaa vuodessa, ja joiden tekemisiä voi seurailla Facebookin kautta.
Mutta kun se hemmetin Facebook ei oikeasti kerro paljonkaan ihmisten ajatuksista ja tekemisistä. Onhan se kiva saada tietää, mitä musiikkia ihmiset kuuntelevat, mitkä ovat heidän mottonsa ja ihmissuhdestatuksensa, mutta yleisistä olemisista ja tekemisistä ne eivät paljoa kerro. Samat lelut pyörivät eri tyyppien profiileissa, mutta lukiokaverin kuulumisista saa aika vähän tolkkua sen perusteella, kuinka monta virtuaaliolutta hänelle on lahjoitettu tai kuinka monta prosenttia hänen vastauksistaan on samoja minun vastausteni kanssa jossain kyselyssä, joka koskee parhaita treffipaikkoja. Ilo vanhojen tuttujen löytämisestä muuttuu nopeasti turhautumiseksi.
Facebookin avulla omaa persoonaansa on vaikea saada esille, koska sen muoto on niin rajattu. Tämä tietysti selittyy sillä, että Facebook on päivitettävä versio jenkkiläisestä vuosikirjasta, ja yksi sen pointeista varmaan onkin esittää eri ihmisten erilaiset jutut samanlaisessa formaatissa. Rajattu formaatti kuitenkin tekee siitä varsin tylsän.
Facebookissa on toki Wall, johon voi kirjoitella terveisiä, mutta sen käyttö on varsin vähäistä ja suppeaa. Kunnollisia kuulumisia ei oikeastaan sen kautta voi vaihtaa: se vertautuu blogien kommenttiosastoihin. Ja millaisia kuulumisia oikeastaan voi vaihtaa, jos tietää ihmisestä suunnilleen vain sen, minkä Facebook kertoo? "Hei, mäkin tykkään Nick Cavesta, mikä sun mielestä on sen paras biisi?"
Tietyssä mielessä on kyllä hyvä, että mahdollisimman monen tyypin yhteystiedot ovat samassa paikassa, jolloin on tarpeen tullen helppo jakaa tietoja.Paha vain, että relevantitkin asiat hukkuvat kaikkeen siihen sälään, jota Facebookissa kertyy.
Toki Facebook on ihan hauska lelu. Käyn tsekkaamassa joka viikko uudet hauskat Superlativet saadakseni nakella niillä ihmisiä. Vastailen välillä kyselyihin ja vertailen lesboprosenttejani muiden prosentteihin. Ystävälistallani olevista ihmisistä kuitenkin vain murto-osa on sellaisia, jotka tunnen tarpeeksi hyvin ollakseni kiinnostunut heidän visailuvastauksistaan, ja joista tiedän, mitkä lelut saattaisivat heitä huvittaa ja mitkä eivät.
Facebookissa häsvätessä viettämäni aika on valitettavasti ollut pois lähinnä blogien lukemisesta, ja se on harmi. Blogit ovat tietysti sellainen verkkoviestinnän ja -yhteisöllisyyden muoto, joka soveltuu parhaiten niille, jotka pitävät kirjoittamista luontevana tapana ilmaista itseään. Facebookissa on se hyvä puoli, että sitä voi käyttää ilman sen suurempia paineita, ja kommunikaatio on saman tasoista kaikkien kanssa, oli kyse sitten läheisestä kaverista jota näkee monta kertaa viikossa, lukiotutusta, jota ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen tai filosofian tohtorista, jonka elämäntyötä arvostaa kovasti.
7 kommenttia »
The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2007/11/06/stalkbook/trackback/
RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.
Kommentoi
Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.
Aih, ihanaa lukea jotain facebook-kriittistäkin välillä. Mulle ei vaan mee jakeluun ollenkaan, miksi siellä pitäisi olla. Ymmärtääkseni en saa sieltä mitään, mitä en pystyisi hommaamaan live-elämässäkin heti halutessani.
Ja se tosiaan VIE PORUKKAA blogeista :-( Katkera oon siitä!
Comment by Zepa — 6.11.2007 @ 13:52
minua ärsyttää se, että FB:ssa ihmiset suorastaan kannustetaan välineellistämään toisiaan. se on paras tyyppi, jolla on eniten kavereita (riippumatta siitä, ovatko ystävyyssuhteet syviä vai pinnallisia, niitä pitää haalia ihan hullun lailla), ja sen jälkeen kavereita voikin iloisesti alkaa vertailla toisiinsa erilaisten ominaisuuksien perusteella. ja paras toiminto on tietenkin se, että ne 10 huippuystävää voi laittaa ihan omaan sarakkeeseensa, jotta sieltä ulkopuolelle jääneet voivat kateellisina vain ihmetellä, että miksiköhän minä en ole tuon tyypin huippuystävä…
harmitonta toki tavallaan, mutta oikeasti on inhottavaa, että ihmisiä kannustetaan laittamaan ystäviään arvoasteikoille kilpailemaan paremmuudesta.
Comment by exme — 6.11.2007 @ 16:18
Minä en ole ajatellut kokeillakaan FB:tä, mutta toisaalta on tuntunut omituiselta olla kokeilematta, kun KAIKKI, siis nekin, joista en olisi olettanut, ovat olleet innostuneita siitä. Turun kirjamessujutustelujen NYTin jutun jälkeen vahvistui se ajatus, että FB on maailma, joka liikkuu aivan liiaksi pintaa pitkin. JA nytpä olettamukseni vahvistuivat ilman että tarvitsee itse kokeilla, sillä sinuun voi luottaa. En välitäkään tavoittaa vanhoja lukio- tai opiskelututtuja tuonkaltaisella tasolla, kun en tahdo saada ylläpidettyä ystävyyksiänikään. EI ole mitään järkeä kuluttaa aikaansa mokomien virtuaalioluiden ja sälän parissa, en ole enää oppikoulun alaluokalla, jossa tuonkaltaiset ystävyydet olivat asiaan kuuluvia. Kiitos Jenny!
Comment by Leila — 6.11.2007 @ 18:23
Haa, hauska freudilainen lipsahdus. virtuaalioluiden p.o. virtuaaliolioiden. Mitähän olisivat mahtaneet vakavahenkiset oppikoulun lehtorimme ajatella, jos me tytöt olisimme puuhailleet oluiden parissa jo alaluokilla? Myöhemmin kylläkin, mutta eivätpä lehtorit siitä mitään tienneet…
Comment by Leila — 6.11.2007 @ 18:41
Blogi menee edelleen naamakirjan ohi. Ei naamakirjassa voi rönsyillä ja kirjoittaa kauniisti. Mutta naamakirjassa olen ja piste. Ei stressiä moisesta.
Comment by tiina — 8.11.2007 @ 00:09
Minä vertaan Facebookia omalla kohdallani ehkä ennemminkin Messengeriin eli Meseen kuin blogeihin..
Sellainen pikakommunikaatioväylä, joskus kännykänkorvike, joskus sähköpostin korvike. Käyttäjinä paljon tyyppejä jotka ei muuten hengaa nettiyhteisöissä tai käytä messengeriä.
Kaiken virtuaalisälän voi jättää melko helposti huomiotta.
Kyllä mullakin oli tuosta turhan idealistinen fiilis aluksi, kun ajattelin että sen kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin, vähän kuin OKCupid-sivustolla (okcupid.com). Mutta eipä ne virtuaalikalat ja virtuaalioluet ja vampyyrit ja ihmissudet paljoa ihmisestä kerro.
Turhanpäiväistä mutta semiviihdyttävää ajanvietettä (Scrabble!) ja pikaviestintää sellaistenkin tyyppien kanssa joiden kanssa ei muuten olisi. Ja viestejä sellaisten puolituttujen kanssa joiden kanssa ei muuten olisi tullut kommunikoitua.
Ja voi tietty aloittaa keskusteluja livenä ihmisten kanssa silleen, “niin sullakin on facebookissa profiili”… :)
Comment by s — 9.11.2007 @ 12:33
Minä en ole oikein päässyt käsiksi Facebookin käyttöön pikaviestintätapana, ehkä siksi että ihmisten profiilit siinä ovat niin säläisiä. Tai sitten suurin osa niistä tyypeistä, joitten kanssa on jotain pikaviestintätarvetta, käyttää irciä, meseä tai Skypeä, joten Facebookille ei ole muodostunut sellaista käyttötapaa.
Comment by Jatulintarha — 13.11.2007 @ 02:51