Jatulintarha

Kun kuulin, että Tähtivaeltaja täyttää 25 vuotta, niin ensimmäinen reaktioni oli "häh, vasta viime vuonnahan se täytti kakskyt". Mutta pitihän sitä sitten lähteä kuitenkin juhlimaan.

Tähtivaeltaja on ehdottomasti yksi lempijulkaisujani, joka pieksee Naistutkimuslehden ja Acatiimin vetovoimassa moninkertaisesti. Sitä voi mainostaa samoilla mainoslauseilla kuin naistenlehtiä: "hemmotteluhetki raskaan päivän jälkeen"; "vihdoinkin aikaa itselle"; Harmi vain, että Tähtivaeltaja tulee vain neljä kertaa vuodessa eikä kerran viikossa - ja harmi, että sen lukemisvuorosta joutuu Virtun kanssa kiistelemään kuin Akkarista penskana.

Mikäköhän siinä Tähtivaeltajassa on niin viihdyttävää ja vetoavaa. Definitiivisen Tähtivaeltaja-paneelin mukaan Tähtivaeltajan suosion ytimessä on kaksi asiaa: oikea ja vasen tissi. Tähtivaeltajan kuvitushan on yleensä panostanut näihin kahteen asiaan, ja mielellään siten, että kuvassa on myös nahkaa, niittejä, kulmahampaita ja suomuja. Kai minä sitten kuulun Tähtivaeltajan kohdeyleisöön. Tisseistähän olen toki aina pitänyt. Ja nahkasta ja kulmahampaista.

Pintaraapaisija voisi väittää, että Tähtivaeltaja on naiskuvaltaan arveluttava, pahimmillaan misogyyninen. Tähtivaeltajassa on kuitenkin tietynlainen ketään tai mitään säästelemätön asenne joka mitätöi syytöksen. Kaikkea voidaan irvailla, ja kaikkea pitää irvailla. Kuolaatko tissejä tällä sivulla? Seuraavalla sivulla tissit voivatkin roikkua zombien rinnassa. Tai tissejä voi olla kuusi rivissä yksisilmäisen alienin kyljissä. Ikinä ei voi tietää, mistä se tissi seuraavaksi löytyy.

Tähtivaeltaja-päivässä tisseillä oli eniten merkitystä jo mainitussa definitiivisessä paneelissa, jossa oli kuvakavalkadi vanhojen Tähtivaeltajien kuvituksista. Muuten meno oli suorastaan akateemista, pohdittiin mm. kotimaisen sf-kirjallisuuden nykytilaa, valtavirtakirjallisuuden ja sf-kirjallisuuden yhtymäkohtia ja tv-sarjojen tarinankerrontaa. Kunniavieras Christopher Priest pohdiskeli kirjoittamista ja sf-kirjallisuuden tulevaisuutta.

Revittelemään päästiin sitten iltaa myöten Maailmankaikkeuden ympäri -tietovisassa, jossa Betoeläimet löivät Ameebat - siitäkin huolimatta, että Petri Hiltunen muisti väärin Tähtivaeltajaan vuosien varrella piirtämiensä penisten määrän (niitä oli ollut 35, Hiltunen veikkasi kahtakymmentä). Myy Kirja -kisassa sitten jo herkisteltiin miesten kesken.

Tutustuin Tähtivaeltajaan osapuilleen kolmisentoista vuotta sitten, kun kaveriini ihastunut poika oli puoliväkisin työntänyt hänelle lainaksi ison pinon Tähtivaeltajia. Iskutekniikka ei tepsinyt, vaikka Tähtivaeltajat miellyttivät paitsi kaveriani, myös minua. Lehti saattoi toki olla tuttu kaverilleni jo silloin, mutta uutta tavaraa minulle. Muistan lukeneeni Tähtivaeltajasta juttua Storm Constantinesta ja Poppy Z. Britestä silmät pyöreänä: voiko tosiaan olla joku, joka kirjoittaa vampyyreistä vieläkin kiinnostavampia tarinoita kuin Anne Rice? Mainittu kaverini sitten hankki molempien kirjailijoiden teoksia, joita minäkin pääsin lainaamaan. (Kiitos siitä, R.) Myöhemmin olen Tähtivaeltajan ansiosta päässyt tutustumaan kaikenlaisiin himmeisiin kirjailijoihin, kuten viimeisimpänä Christopher Priestiin, joka oli Tähtivaeltaja-päivän kunniavieras. Puhumattakaan todella omituisista kalkkunaelokuvista, joita Tähtivaeltajassa uskollisesti arvostellaan.

Aloin kuitenkin tilata Tähtivaeltajaa vasta vuonna 2000, ensimmäisen Finnconini jälkeen. Luultavasti Tähtivaeltaja on kuitenkin sen verran sisäpiiriläinen fandom-lehti edelleen (tai ainakin oli vielä 90-luvulla), että sen tilaaminen ei tullut mieleen, ennen kuin Finncon jollain tavalla konkretisoi fandomin olemassaolon. Sen jälkeen Tähtivaeltaja piti minut fandomin syrjässä kiinni, kunnes aloin aktiivisemmin (mikä on sekin edelleen hyvin passiivista) olla mukana sf-ympyröissä.

Joku heitti Tähtivaeltaja-päivässä läppää "Portti-teoriasta", eli siitä, kuinka ensin tutustutaan sf-fandomiin lukemalla Porttia tai jotain muuta akateemishenkisempää julkaisua, ja sitten kun saadaan Tähtivaeltaja hikisiin näppeihin, niin paluuta normaalielämään ei enää ole. Itse kuitenkin aloin lukea Porttia oikeastaan vasta sen jälkeen, kun tutustuin suomalaisiin sf-kirjoittajiin, jolloin Portin novelleilla on tietynlaista tuttuusarvoa. Tähtivaeltaja sen sijaan oli se, joka loi minulle mielikuvan suomalaisesta fandomista, ja teki siitä puoleensavetävän.

Useissa muissa blogeissa on jo kuvattu Tähtivaeltajapäivän tapahtumia. Niitä blogeja listaa Babek Nabel. Suurin osa heistä ehti laittaa vaelluskertomuksensa viimeistään sunnuntaina, Jussi Ahlroth jopa raportoi suoraan paikan päältä kesken tapahtuman. Olen ollut kovin hidas omassa tapahtuman kommentoinnissani, mikä näinä hektisinä informaatiotuoton päivinä on liki rikos.

Blogin kuvituksena on pärstäluonnoksia, joita rustasin päivän aikana.