Jatulintarha

Taas on Stockan Hullut Päivät. Kävin pyörähtämässä siellä eilen ja tänään, mutta alkoi uuvuttaa ja pyörähdykset olivat aika pikaisia. Juuri sen mittaisia, että sain sukkahousuja, neekerinpusuja ja ruokaa. Tiedän, että alusvaateosastolta voisi saada kerrankin kohtuuhinnalla rintsikoita, mutta ajatuskin siitä, että pitäisi jonottaa sovituskoppiin on niin näännyttävä, että mieluummin kuljen vanhoissa rintsikoissa.

Lompakkoni vetskari on ollut rikki jo kauan, ja tarvitsisin uuden lompakon. Hulluilta Päiviltä olisi saanut halvalla nahkalompakon, mutta hypisteltyäni hetken lompakoita muiden ihmisten kanssa ajattelin, että en oikeastaan edes halua uutta lompakkoa, enkä varsinkaan halua tehdä lompakonostoratkaisua keskellä keltaista.

Hulluilla Päivillä tuntuu siltä kuin koko tapahtuman tarkoituksena olisi luoda ihmisille sellainen tunne, että heillä on jotain haluja, joita he eivät varsinaisesti tiedä, ja joita voisi toteuttaa kun vain koluaisi kaikki nurkat ja kerrokset, ja mieluiten monena päivänä. Minulle tulee Hulluilla Päivillä sellainen tunne, että en oikeastaan halua yhtään mitään. En halua selata dvd- ja cd-laareja siltä varalta, että sieltä löytäisi jonkun kivan musiikin tai leffan, en halua viinilaseja, vaikka niitä tarvitsisinkin (meillä on vain kaksi), en halua mitään herkkuosaston ruokia, jotka olisivat nyt halvempia kuin koskaan. Olen täysin haluton, lukuunottamatta poistumisen halua.

Haluamattomuus on kuitenkin harhaa. Haluan paljon asioita. Haluan sanoa ei asioille, jotka tuottavat vähemmän tyydytystä kuin stressiä. Haluan oppia tunnistamaan ne asiat, joille olisi hyvä sanoa heti ei. Haluan innostua, ja käyttää innostusta. Haluan keskittyä innostavaan tekemiseen kokonaan. Haluan tehdä asioita ilman, että tarvitsee miettiä, pitäisikö tehdä jotain muuta. Haluan tehdä valintoja selkeästi, enkä jäädä jumiin vaihtoehtojen väliin. Haluan tehdä valintoja siksi, että ne tuntuvat hyviltä minusta, eikä siksi, että pelkään muiden vaivaantuvan tai ärtyvän. Haluan olla tyytyväinen valintoihini. Haluan joskus olla valitsematta tai valita kaikki vaihtoehdot.

Haluan, etten tunne itseäni noloksi ja ulkopuoliseksi niin usein. Haluan että ihmiset välittävät minusta eivätkä vain teeskentele tai ole tottuneita olemassaolooni. Haluan tehdä asioita ilman, että niistä tulee sosiaalisia pelejä. Haluan, että ihmiset ovat sovussa keskenään ilman, että minä olen sovinnontekijä. Haluan, ettei muiden ihmisten ahdistus vaikuta minuun niin paljon - vaikka ne muut ihmiset olisivat tärkeitäkin. Haluan olla itse ahdistunut ilman, että se ahdistaa muita, jolloin olen vastuussa siitä ja kaksinkertaisen ahdistunut. Haluan puhua avoimesti ilman, että se tuntuu huomion vaatimiselta ja tunkeilulta.

Haluan ettei minusta koko ajan tunnu siltä, että laiminlyön jotakin - joko jotain ihmistä tai asiaa, mitä tahansa teenkin. Haluan ettei tyytyväisyyteni ole muilta pois. Haluan olla itsekäs. Haluan olla itsekäs ilman syyllisyyttä. Haluan olla ilman syyllisyyttä.

Haluan haluta ilman, että haluni jää muiden ihmisten halujen taakse.