Jatulintarha

Minulla on musiikintuska. Olen kuunnellut kaikki vanhat suosikit puhki ja uusien tarkoitushakuinen löytäminen on aika vaikeaa. Varsinkin kun erilaisia musiikkeja tarvittaisiin erilaisiin fiiliksiin. Nancy Sinatra -villitykseni aiheutti sen, että aloin uudelleenkuunnella Joan Baezia, ja muistin taas, kuinka hirveä hinku minulla oli jossain välissä kuulla Mama Cassia. Mama Cassiin tutustuin Beautiful Thing -leffan kautta, ja sen jälkeen yritin löytää “Mama Cassia” enkä onnistunut, kunnes joku fiksumpi kertoi, että Mama Cass kuului The Mamas & the Papas -folk-kokoonpanoon.

Toki bändin suurin hitti, “California dreaming” on tuttu, ja biisi “Make your own kind of music” tuo tipan linssiin, koska se soi Beautiful Thingin söpöimmän kohtauksen taustalla. Silti haluasin kuunnella The Mamasia & the Papasia enemmän, ennen kuin päätän haluanko ostaa niiden levyjä. Muutenkin pitäisi suorittaa 60-luvun folk -kaivauksia, sillä tykkään kovasti folkin tyttäristä kuten Suzanne Vegasta. Yritin etsiä tietoja mustasta folk-laulaja Nadia Cattousesta, jota äiti soitteli lp-levyltä kun olin lapsi, mutta Cattouse taitaa olla niitä artisteja, jotka ovat unohtuneet ja joiden levyjä ei enää saa mistään. En voi edes pistää linkkiä mihinkään, kun Google-haku tuo pelkkiä hajamainintoja.

Ärsyttää myös se, etten ole vieläkään kunnolla tutustunut Kate Bushiin, vaikka siinä on sellainen muusikko, johon voisin todella hurahtaa, kunhan kuuntelisin enemmän. Jane Siberry on toinen: olen kuunnellut pääasiassa kolmea Siberryn levyä, vaikka tyyppi on tehnyt kolmetoista levyä. Ja haluttaisi perehtyä goottimusan taustaan. Olen jo pitkään halunnut kuunnella Lou Reediä ja Velvet Undergroundia oikein kunnolla, mutta en ole saanut edistettyä sitä(kään) sivistysprojektia yhtään.

Ryhdyin käymään levyhyllyäni läpi siitä näkökulmasta, että onko jotain levyjä jäänyt imuttamatta koneelle - kaikesta huolimatta on nimittäin niin, että musaa on helpointa kuunnella tietokoneelta, jos sen äärellä istuu paljon. Löysin sitten sieltä kaksi levyä Xymoxia/Clan of Xymoxia, joka on hollantilainen elektrogoottibändi. Nuo kaksi levyäni ovat 80-luvun tuotteita, mutta olisi kiintoisaa tutustua bändin myöhempäänkin tuotantoon, sillä Xymox on koossa edelleen, toisin kuin monet muut 80-luvun goottibändit. Kuuntelin Xymoxia ihan innoissani, sillä siitä on tosiaan yli vuosi, kun olen kuunnellut noita levyjä viimeksi. Joy Divisioniakin voisi kuunnella taas enemmän.

On kaksi goottibändiä, joiden musiikista pidän, mutta joihin en ole tutustunut tarpeeksi - nimittäin Love Like Blood ja London After Midnight. Love Like Bloodia mulla on goottikaverilta nauhoitetulla c-kasetilla jossain, mutta missä? Laitoin suurimman osan c-kaseteista muuton yhteydessä varastoon, mutta muistaakseni poimin sieltä parhaat johonkin helpommin saavutettavaan paikkaan. Jos löytyisi se kasetti, niin voisi kuunnella sen ja sitten tilata levyn. Harmittaa, ettei Poison Door enää järjestä goottiklubeja Oulussa, sillä niissä soitettiin tosi hyvää musiikkia. Muistaakseni bongasin Bauhausin ja Fields of the Nephilimin sieltä. Pitäisi varmaan käydä niitten klubi-iltojen soittolistoja läpi.

Ärsyttää kumminkin se, että vähänkään marginaalisempia musiikkeja on todella vaikea löytää testikuunneltavaksi. Tilasin vastikään Play.comista kaksi levyä Hagalaz Runedancea ja yhden Nebelhexeä, jotka ovat sama artisti eli Andrea Haugen. Tilaamisen ehdoton edellytys oli se, että netissä oli näytemusiikkia kuunneltavaksi. Hagalaz Runedance on pohjoismaiseen aasa-tarustoon perustuvaa pakanarockia, tai miksiköhän tuota nyt sanoisi. Se on musiikkia jostain Inkubus Sukkubuksen ja Hedningarnan väiltä. Siihen törmäsin alun perin jossain nettiradiossa, ja sitten muutaman kerran muualla, ja lopulta päätin tutustua kunnolla. Ja tykkään.

Suomalaista musiikkia olen kuunnellut hälyttävän vähän viime aikoina. Kuuntelin illalla jonkun verran CMX:ää, jota ei onneksi sentään tarvitse lähteä mistään enää etsimään. Ismo Alangosta/Sielun veljistä tykkäsin yhdessä vaiheessa tosi paljon, mutta Ismon uudempaa tuotantoa en tunne yhtään. Tai vanhempaa: Hassisen konetta en ole kuunnellut juuri lainkaan. Ja vanha fanitukseni kohdekin, Miljoonasade, on jäänyt pahasti paitsioon. En ole kuunnellut Nuolta ja väriä, lempilevyäni, pitkään aikaan, koska olen aikanaan ostanut sen kasetilla! Kaiken musiikin pitäisi olla digitaalisessa muodossa koneella, jotta sitä tulisi kuunneltua.

Ja kaiken musiikkituskailun jälkeen sitten päädyin loppujen lopuksi kuuntelemaan järkyttävää 90-luvun alun diskopoppia sydänystäväni minulle kokoamalta levyltä, jolla on kuvaava nimi Pilealapumi. Joissain bileissä on tullut kuunneltua noita helkkarin Ace of Baseja, Haddawayitä, Scatmaneja ja muita yhden hitin ihmeitä. Muistan tanssineeni kännissä Hipun kellarissa, ivalolaisessa baarissa, biisiä “Life will never be the same” ja nostalgoineeni etukäteen, että kohta ovat lukiovuodet ohi. Nyt ei nostalgoita yhtään. Soi nimittäin 2 Unlimitediä päässä.

Musiikkisuosituksia saa esittää.