Jatulintarha

Tässä vaiheessa vuotta pitäisi varmaan tehdä inventaaria edellisestä, mutta enpä taida jaksaa. Palaan kartoittamaan kulunutta pornovuotta vasta, kun jaloissa roikkuvat tekemättömät pornoiilimadot irtoavat. Ne pari edelleen keskeneräistä artikkelia, nimittäin. Ja SQS:n seuraava numero, prkl.

Pornoiilimadoista huolimatta ilmoittauduin tänään työttömäksi. Työkkäri on pistetty uusiksi sitten viime näkemän, minkä olisi tietysti voinut päätellä niistä Työkkäriä ympäröivistä rakennustelineistä. Jonotusaika oli puolitoista tuntia, enkä tietenkään ollut muistanut ottaa kirjaa mukaan. Kävin sitten kuikuilemassa Työkkärin naapuriin sopivasti sijoitetussa erotiikkaliikkeessä, jossa en viime vuonna jostain syystä käynyt lainkaan, pornoiluista huolimatta. Olen käynyt siellä viimeksi silloin, kun edellisen kerran oli asiaa Työkkäriin. Mahtaakohan se liike pysyä pystyssä Työkkärin jonojen ansiosta? En ostanut mitään, mutta pistin mustan vyötärökorsetin tilaukseen. Oli jo aikakin hankkia sellainen, sanoisin.

Mutta olinpa sitten taas typerä siellä Työkkärissä. Tekisi mieli lyödä nyrkillä ottaan. Olin jo lähdössä pois sieltä, kun kysyin, että “miten pitkät käsittelyajat työvoimatoimikunnalla on?”, johon työvoimaneuvoja, että “ei meillä käsitellä työvoimatoimikunnassa hakemuksia, paitsi jos tekee jotain opintoja - teetkö sinä?”. Minä sitten kerroin, että joo, lisurin tein ja tutkinto on tulossa ulos parin kuukauden päästä. Verikoira työvoimaneuvojan sielussa heräsi, ja rupesi heti pyörittelemään papereita ja täyttelemään lomakkeita. Minä kirosin itseäni, ja ajattelin, että hemmetti vieköön, miksi piti pullauttaa suusta se totuus - tuskin siitä olisi hirtetty, jos olisin parin kuukauden päästä mennyt tutkintopapereiden kanssa sinne ja sanonut, että tämmönen, oho, enpä muistanutkaan kertoa.

Nyt sitten on uusi aika kahden viikon päähän. Siihen mennessä pitäisi hankkia sekä työtodistus että selvitys opintojeni tilasta. Olen sen verran aiemmista kokemuksista traumatisoitunut, että muutaman paperin hankkiminen ja Työkkärissä ramppaaminen aiheuttaa suhteettoman suuren vitutuksen.

Joka tapauksessa olo on oudon vapautunut. Olen koko viime vuoden hysteerisesti kyttäillyt tekemiäni työtunteja, ja on ihanaa päästä siitä eroon. Työkkärivitutuksesta ja edelleen keskeneräisistä teksteistä huolimatta tuntuu siltä, että elämässä voisi olla aikaa muullekin kuin akateemisille pyrinnöille. Pitkästä, pitkästä aikaa (kahteen vuoteen?) minulla ei ole hirveää pinkkaa tekemättömiä töitä jonossa. Toki olen luvannut rustata muutamia populaareja tekstejä pariinkin eri julkaisuun, mutta ne eivät (ainakaan vielä) tunnu sellaisilta myllynkiviltä kuin vaikkapa Lissu.

Tein muuten uudenvuodenlupauksen: alan irkata enemmän. En ole viimeisimmän vuoden aikana ehtinyt ja ehkä jaksanutkaan roikkua irkissä juuri lainkaan. On kuitenkin muutama ihminen, joihin pidän yhteyttä lähinnä irkissä, ja pitkäaikainen irkkaamattomuus on valitettavasti tarkoittanut sitä, etten tiedä yhtään mitä niille ihmisille kuuluu. Irkkaan IRCnetin puolella nickillä jek (tai jek_), jos joku joskus haluaa laittaa messagea. Satunnaisesti olen heilunut myös b2irc.netissä, jospa sielläkin voisi ruveta enemmän roikkumaan.