28.12.2006
Lapsia turmelevaa kirjallisuutta
Tänään oli Kalevassa mielenkiintoinen artikkeli otsikolla “Öistä on riisuttu erotiikka. Tuhannen ja yhden yön aikuisviihde muokattiin lastenkamareihin”. Juttu käsittelee Tuhannen ja yhden yön tarinoiden eri versioita ja sitä, kuinka alkujaan varsin väkivaltaisista ja eroottisista tarinoista on muokattu siistejä satuja lapsille kerrottaviksi. Äkkisilmäisyllä juttu näyttää käsittelevän nimenomaan erotiikkaa, mutta aiheena ovat Tuhannen ja yhden yön versiot ja teemat yleensä.
Naisia kylpylässä.
Sain kolmiosaisen kirjasarjan Tuhat ja yksi yötä lahjaksi kummisedältäni jouluna 1978, kirjan omistuskirjoituksen mukaan. Kolmevuotiaan luettavaksi niitä ei tietenkään ollut tarkoitettu, vaan kirjat olivat arvolahja kirjahyllyyn, tulevaisuutta varten. Kukaan ei muistaakseni koskaan lukenut minulle Tuhannen ja yhden yön tarinoita, vaan aloin lukea niitä itse. Olin siinä vaiheessa noin kymmenen, koska muistan selvästi lukeneeni kyseisiä kirjoja sukuni kesämökillä Pyhämaassa, jossa asuimme yhden talven. Minulla on selkeä mielikuva noiden paksujen opusten lukemisesta saunamökin ylimmässä sängyssä illalla salaa, kun jompikumpi keskimmäisistä pikkusiskoistani (vai molemmat?) nukkui vieressä. Salaa siksi, että lukeminen ylipäänsä oli kiellettyä illalla, kun pitäisi nukkua.
Tämän vuoksi olikin erityisen kiintoisaa lukea Kalevasta seuraava tekstinpätkä, joka kuvaa vuosina 1956-1957 ilmestynyttä, Unto Kaipaisen kuvittamaa J.A. Hollon käännöstä Tuhannen ja yhden yön tarinoista: “Tuskin kovin moni 50- ja 60-lukulainen vanhempi oli valmis antamaan kirjaa lapsilleen juuri satujen kuvituksen vuoksi? Tuskinpa nykyisetkään, tutkija epäilee. Ylimartimo löysi kuitenkin Hollon version kirjaston lastenhyllystä. Lastenhyllystä se löytyi myös Oulun kirjastossa. Lasten mielet lienevät kuitenkin turvassa, sillä vähän kellastuneet paksut niteet eivät ole niitä kaikkein houkuttelevimpia. Kirjasarjan osat ovat yli 500-sivuisia ja kuvitus on mustavalkoista.” Kyseessähän on siis nimenomaan sama laitos, jota minä pienenä luin, ja siinä on runsaasti kuvia alastomista naisista. Siinä on myös katkottuja päitä, mutta muistaakseni olin huomattavasti kiinnostuneempi alastomista naisista kuin katkotuista päistä.
Kaikkein kaunein nainen
En muista tarkkaan, ovatko vanhempani yrittäneet pitää noita kirjoja poissa käsistäni. Luultavasti eivät, heillä lienee ollut tarpeeksi hommia arjen pyörittämisessä. Sehän oli kätevää, että edes yksi lapsi istui nurkassa hiljaa lukemassa (paitsi silloin, kuin ko. lasta tarvittiin vahtimaan niitä pienempiä, jotka eivät tajunneet istua hiljaa nurkassa).
Tuon Kalevassa olleen pätkän luettuani jäin miettimään, että olisiko minun kymmenvuotiasta mieltäni pitänyt suojella Tuhannen ja yhden yön haitallisilta vaikutuksilta, ja jos olisi, niin kumpi olikaan haitallisempaa, ne katkotut päät vai alastomat naiset. Tuhannen ja yhden yön tarinoita lukiessani mielsin lukevani nimenomaan aikuisten kirjallisuutta, ja juuri sen vuoksi tarinat ja kuvat olivat tavattoman kiehtovia. En muista järkyttyneeni katkotuista päistä, mielsin ne kai tarinoihin tai kaukaiseen historiaan kuuluviksi asioiksi - järkyttyneempi olin Auschwitzin krematoriota esittävästä valokuvasta eräässä historiankirjassa. Krematoriokuvassa ei siis ollut ruumiita tms., vaan se oli pelkkä sodan jälkeen otettu kuva uunista.
Paperinukke-ehdokas
Sen sijaan muistan kyllä katselleeni noita Tuhannen ja yhden yön tarinoiden alastomia naisia jonkinlaisella oudolla kaipauksella. Palasin niihin kuviin senkin jälkeen kun olin jo lukenut kirjat läpi. Jälkikäteen ajateltuna se kaipaus oli eroottista, eikä samastuvaa, sellaista barbileikkien “nyt nää olis niinkun aikuisia ja sit nää vaikka tekis sitä tai tätä”. En halunnut olla kuin kuvien naiset, vaan halusin jotain muuta, jota kymmenvuotias ei osaa määritellä.
Oheiset kuvat ovat ne, jotka olivat minusta kaikkein vaikuttavimmat, varsinkin tuo mustaa naista takaapäin esittävä kuva. Linnun kanssa leikkivän naisen kuvasta yritin piirtää paperinukkea, ja muistaakseni kopioin noita muitakin kuvia vihkoon. “Yritin” siksi, että noiden pussihousujen takia en saanut piirrettyä jalkoja oikein, ja olin tyytymätön lopputulokseen. Kun kaivoin kirjat kirjahyllystä ja selasin kuvat läpi, huomasin etten suurinta osaa kuvista edes muista. Nämä kuvat kuitenkin muistan erittäin hyvin, ja muutaman muun myös.
En tunne kasvatuspsykologiaa kovin hyvin, joten en tiedä mikä on missäkin kehitysvaiheessa lapsille haitallista katsottavaa ja luettavaa ja mikä ei. Lapsettomana ihmisenä en voi myöskään puhua lapsista muuta kuin omasta lapsuuden näkökulmastani, jota tietysti jälkikäteen muistelu värittää. En kuitenkaan koe, että Tuhannen ja yhden yön alastomat naiset olisivat olleet minulle haitallisia, päinvastoin: ne ruokkivat minussa jotain tunteita, jotka tarvitsivat ruokkimista silloin.
Naiset tanssivat puutarhassa
Joku voisi tosin olla sitä mieltä, että minä olen elävä esimerkki lapsia turmelevan kirjallisuuden huonoista vaikutuksista. Eihän sitä herranjestas nyt normaali, terve ihminen tosissansa ryhdy tutkimaan seksuaalisuutta ja ole avoimesti seksuaalis-romanttisesti kiinnostunut sekä miehistä, naisista että ihmisistä siltä väliltä. Ilman tuhannen ja yhden yön kuvituksia ja muita haitallisia kulttuurituotteita olisin aivan varmasti hetero perheenäiti, joka harrastaa seksiä lauantaisin saunan jälkeen peiton alla pimeässä. Tai mitä ne normaalit heterot nyt sitten tekevätkään.
Jotteivät Tuhannen ja yhden yön naiset saisi tarpeettoman suurta roolia minun turmelemisessani, niin kerrottakoon, että myös normatiivisen naiseuden oppikoulu eli missikisat ovat osallistuneet turmelemiseeni. Anna-Liisa Tilus voitti missikisat 1984, jolloin olin yhdeksän. Minusta hän oli aivan ihana. Ukkini sanoi, että isona minäkin voin sitten osallistua missikisoihin. Siitä huolimatta, että leikimme missikisoja siskojeni kanssa, minulla oli sellainen tunne, että ukki ymmärsi Anna-Liisa Tiluksen ihanuuden jollain tavalla väärin.
9 kommenttia »
The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2006/12/28/lapsia-turmelevaa-kirjallisuutta/trackback/
RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.
Kommentoi
Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.
Minä olin jotain 10-11 kun löysin vanhempieni kirjahyllystä Fanny Hilliin ja samana kesänä varastin kirjastosta Wieniläisen ilotytön tarinan (Pakkohan se oli ilman lupaa viedä, kirjastotäti kun ei suostunut lainaamaan sitä minulle.) Ne olivat oivaa runkkausmateriaalia, pidin niistä jo lapsena enemmän kuin kavereiden Jalluista ja Ratoista, mielikuvitukseni luo parempia kuvia kuin pornoteollisuus ikinä.
Comment by johannes — 28.12.2006 @ 17:13
Minäkin olen monesti miettinyt noita kovin keksittyjä K-ikärajoja ja sitä, että miksi on ok näyttää väkivaltaa, muttei ole ok puhua erotiikasta? Tein 13-vuotiaana koulun uskontotunnille esitelmän juutalaisvainoista ja luin muutamia aika järkyttäviä selviytymiskertomuksia. Varmaan olisi ollut terveellisempää tutustua alastomiin piirrosvartaloihin. Voi herttinen sentään, nuohan nyt ovat ihan kesyä kamaa johonkin porno-Bratz -kamaan verrattuna. Siis oikeasti!
Mikä luonnonoikku muuten on ‘normaali hetero’? Olenko minä sellainen? Mistä sen tunnistaa? Onko se juuri tuo pimeässä kopuloiva tyyppi?
Comment by ama — 28.12.2006 @ 21:42
Minustakin on kovin nurinkurista, että seksiä ja seksuaalisuutta pidetään niin kamalina asioina, kun väkivaltaviihde saa sitten rehottaa. Ja uutiset ne vasta järkyttäviä voivat olla! Uskon että lapsikin (tai ainakin osa lapsista, yksilöitähän hekin ovat) osaa erottaa toden ja sadun aikan nuorella iällä, myös ja varsinkin silloin, kun kyse on kirjasta tai elokuvasta. Mutta miten selittä lapselle sotauutisia ja niiden taustoja, jos saa takaisin kysymyksen “miksi ihmiset tekee tollasta”?
Comment by Amina — 29.12.2006 @ 16:59
Ama: Normaali hetero on fantasiaolento, vähän niinkuin tonttu. En ole sellaista vielä tavannut.
Comment by Jatulintarha — 29.12.2006 @ 17:38
Hesarissa oltiin huolissaan taas vaiheeksi J-Finlandian yhteydessä nuortenkirjojen seksistä. Anu Holopaisen Molemmin jaloin ja Sirpa Puskalan Kingi olivat herättäneet kriitikossa närästystä. Että liikaa seksiä ja liian suorasukaista. Anun kirjassa vielä jopa nainen joutuu lopussa vanhan ukon jalkavaimoksi eikä toivoa paremmasta ole. Että on lohdutonta ja missä ne kumit on…
En sitten oikein tiedä, miltä tässä nuorisoa suojellaan. Seksiä ja erotiikkaa tihkuu kaikkialla muuallakin kuin vain kaunokirjallisuudessa. Kirjallisuus on minusta se turvallisin paikka käsitellä seksuaalisuutta - jokainen kun saa itse kuvitella, ja jos ei jotakin asiaa ymmärrä niin ei se kuvitu valmiiksi kuviksi mieleen. Paitsi ehkä nykyaikana, kun muu media tulvii kaikenlaista hyvin suoraa…
Minun salainen paheeni on Angelica-kirjat. Kun olin lukenut kaikki mahdolliset inkkari- ja länkkärikirjat ja seikkailukirjat, mulle iski historiallisen romantiikan nälkä. Kaikista vaikuttavinta taisi olla kun Angelica joutui haaremiin. Se olisi saanut jäädä sinne sen sheikin syliin vaikka koko sarjan ajaksi…
Comment by Usvazine — 29.12.2006 @ 20:42
Pitäisi joskus selvittää mikä se eroottinen lännensarjakuva oli, jonka jostain kakrana löysin ja myös sen isän kätköstä löytyneen pornoleffan nimi. Muistan, että jälkimmäisessä minua kiinnostivat enemmän ne juonipätkät ja strippauosuus ja kuvakelasin jyystön ohi. Kummatkin osui kohdalle kun olin yli kymmenen. Äidin kätköistä taas kaivoin seksiasento-oppaan, jossa oli kauiita puuväri- tai lyijykynäpiirroksia. Se kiinnosti kovasti noin kaksitoistavuotiaana, mutta se katosi lopullisesti johonkin parempaan kätköön. Samoin kävi pornoleffallekin ja jompikumpi vanhemmist löysi piilottelemani länkkäripokkarinkin vissiin. Jos ei kiinnostavaa materiaalia muualta löytynyt niin ainakin tietosanakirjoista. Noista ei jäänyt traumoja, enemmänkin epämääräisiä fantasioita, kun taas samaan aikaan kaverilla nähdyt Bad Taste ja Psyko II ahdistivat ihan reippaasti.
Mutta kyllä jo paljon aiemmin Barbie tunsi leikeissä enemmän vetoa naisiin kuin miehiin. Miksi vanhemmat antavat yhdelle kylän lapsista Kenin, kun naisnukkeja oli kymmenen? :)
Kun kulttuurissa on paljasta pintaa prime timessa ja intterwebsissä läsnä, niin nuorille tarvitsisi mielestäni entistä kipeämmin positiivisia roolimalleja antavia opuksia. Ei siis vain “mistä lapset tulevat” -opuksia vaan graafisia tarinoita, joissa seksi ei ole raiskaamissävytteistä maskuliinista fantasiointia. Puupiirros-hellänrakastelunopas oli sikäli omalle kohdalle osuneista paras.
Ajatuksenpoikanen: mitenköhän pedofilia-hysteria on vaikuttanut julkiseen keskusteluun lasten ja nuorten kirjojen tai ohjelmien seksuaalisesta sisällöstä?
Ajatuksenpoikanen 2: Musiikkivideoiden ja tietokonepelien seksikkyys ja verkosta löytyvä porno saattavat korvata kasvamassa olevalle ikäluokalle 1001 yöt, vanhempien ja kirjastojen hyllyjen aareet. Tähteydestä haaveileville tai vain ulkonäöstään kehuja toivoville teineille pitäisi teroittaa kaaliin miksi ei kannata laittaa sexyjä kuvia itsestään verkkoon. Se Perinteinen Tarina tuntuu olevan “tyttö tapaa poja, tyttö ottaa kuvia ja lähettää pojalle, poika antaa kuvan kaverilleen, kaveri postaa sen eteenpäin”: http://www.nuortennetti.fi/nettiturvallisuus_tieto_06.php
Comment by Suviko — 31.12.2006 @ 11:18
Äidilläni oli vanha venäjänkielinen kuvaraamattu, jonka kuvat aiheuttivat minussa karmivia painajaisia, ja varmasti pikkuveljessänikin. Se jos mikä oli haitallista lapsille! Äitikin tajusi tämän ja piilotti sittemmin kirjan hyvin.
Comment by Nata — 31.12.2006 @ 11:18
Suviko: Olisikohan se asento-opas ollut Alex Comfortin “Rakasta hellästi”? Ainakin puuvärikuvitus kuulostaa tutulta. Olen lukenut sen kahdeksantoista vuoden korkeassa iässä, ja silloin se tuntui herttaisen seitkytlukulaiselta. Pitäisiköhän kaivaa se vielä jostain esiin, kirjastosta siis.
Usva-Anne: Minäkin muistan lukeneeni Angelica-kirjoja, mutta jostain syystä en nyt muista niitä hirveän eroottisina. Pari muuta vastaavaa romanttista hömppäkirjaa muistan tuostakin näkökulmasta, mutta mitäköhän ne oli… olisikohan toinen ollut Sininen Laguuni tms.?
Comment by Jatulintarha — 31.12.2006 @ 14:28
Angelicasta vielä: ehkä ainakin siinä haaremijutussa se eroottisuus johtui asetelmasta: A kaapattiin haaremiin ja hän joutui sopeutumaan, ja kun sheikki oli niin tykki sängyssä niin A otti kaikesta ilon irti. Suurin uhka hovissa taisi olla muiden naisten juonittelu kuin itse sheikki. Tilanteessa lienee minuun vaikuttanut sadomasokistinen asetelma: alistuminen ja nauttiminen saman aikaisesti, molemminpuolisesti, sheikkihän oli seksin orja kun A oli seksiorja, näin karkeasti sanottuna.
Tilanteessa voi tietenkin nähdä myös sen ilmeisimmän eli miehen alistamassa naista, mutta jos koko sarjaa ajattelee niin A:lla oli yksi suuri rakkaus ja sitten liuta satunnaisia seksikumppaneita, ja erityisesti tuo jälkimmäinen lienee aika modernia. Fantasiointiahan koko kirjasarja oli.
Comment by Usvazine — 31.12.2006 @ 16:12