Jatulintarha

Mun ja Lissun suhde on päättymässä.

Meidän suhde on ollut aika myrskyisä. Välillä mä olen viettänyt Lissun kanssa kaiket päivät ja yöt, ja meillä on ollut tosi intensiivisiä hetkiä. Siis sellasia, missä ei enää tajua mihin itse loppuu ja toinen alkaa. Ja joissa aika katoaa aivan täysin. Erityisen hurja kausi oli vuos sitten tähän aikaan, mä ajattelin vaan Lissua koko ajan enkä mitään muuta.

Vaikka Lissu on mulle hirveen tärkee, ni kyllä mä tunnustan, että välillä mä oon kyllä vihannu sitä. Siis todella paljon. Mä oon aatellu, että enkö mä pääse siitä ikinä eroon. Että roikkuuko se mussa lopun elämää, että määritelläänkö mut aina tän sekavan suhteen kautta. Että minä ja Lissu, aina ja iankaikkisesti yhdessä. Mutta oon mä tietysti rakastanutkin sitä. Ehkä siks mun on ollut niin vaikeeta tehdä mitään vakavia päätöksiä Lissun suhteen. Vaikka mä olen tiennyt, että ne päätökset on tehtävä.

Ja monet ihmisethän on mulle sanoneet, monta kertaa, että “Jätä se Lissu!” ja että “Mitä sä siinä enää roikut, sä olet sen kanssa vaan onneton”. Mut se ei kuulkaa oo niin helppoo. Ei sitä voi noin vaan toista jättää, ja tässä erossa mä en kyllä tiedä, oonko se mä joka jätän Lissun vai Lissu joka jättää mut.

Mut kyllähän se on ollut lopun alkua koko tää vuosi. Mun ja Lissun välit viileni, kun mä sekaannuin tohon pornoon. Lissulle ei oikeen jääny tilaa, kun porno vei kaiken mun ajan. Lissu tietty kyllä ymmärsi mua alussa, mut viimeistään kesällä tuntu siltä, että Lissu on hylännyt mut - tai sit että mä oon hylänny sen. Me lämmiteltiin suhdettamme pikkasen sillon, mutta musta tuntui, että ei tää meiän suhde enää tunnu yhtään samalta. Mä olin unohtanut asioita Lissusta, tärkeitä asioita, ja vaikka se ei sanonut suoraan, musta tuntu, ettei se voinut antaa mulle sitä anteeksi.

Nyt syksyllä mä tajusin, että mun ja Lissun täytyy selvittää välimme, once and for all. Siis, me ei enää voida jatkaa tätä epävarmuudessa lillumista. Ja kyllähän me molemmat se tiedetään, etten mä voi omistaa koko elämääni Lissulle. Niinhän se menee, ensin ollaan tosi innostuneita ja sit tunteet alkaa haipua.

Me ollaan oltu Lissun kanssa aika kiinteesti yhessä nää pari kuukautta. Ei yhtä kiinteesti ku vaikka vuosi sitten, mut aika kiinteesti. Kyllä mä olen Lissua tänä syksynä ajatellut tosi paljon, vaikka mulla ei ookkaan ollut mahollisuuksia viettää sen kanssa niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Ja me ollaan Lissun kanssa puitu asioita. Vedetty lankoja yhteen, todettu, että jotkut asiat ei muutu, ja että niitä ei pidäkään muuttaa. Ja todettu yhdessä, että ei tää voi jatkua näin. Lissun on mentävä omille teilleen ja mun on mentävä omilleni.

Lissu on mulle ollut aikasemmin täysin avoin. Kukaan muu ku mä ei oo nähny sitä sellasena, tiättekö, sekavana ja epäjohdonmukaisena ja rumana. Mut Lissu on alkanu sulkeutua multa, se ei enää kerro mulle kaikkia ajatuksiaan. Lissu ei tuu koskaan enää oleen mulle yhtä avoin, koskaan sen kanssa ei tuu olemaan sellasia mahdollisuuksia olla ja tehdä, kun mulla kerran sen kanssa oli.

Tänään mä oikeesti tajusin, että se on loppu nyt. Tää Lissun ja mun juttu. Ihan oikeasti. Loppu. Mä nimittäin kuulin, et se aikoo hankkia pikkumustan ja ruveta pitämään kultakoruja. Se kuulosti musta ihan kamalalta, että se rupeaa semmoseksi hillityksi pikkuporvariksi. Se pikkumustajuttu oli kyllä viimeinen niitti, koska se on niin selkee merkki siitä, että Lissu ei enää oo se mun rakas oma sekava Lissuni, vaan joku ihan toinen, särmä ja aikuinen ja kypsä.

Lissu jatkaa omaa elämäänsä ja mä jatkan omaani, ja mä tietty toivon, että Lissu pärjää tässä maailmassa. Löytää hyviä ihmisiä, jotka tykkää siitä ja välittää, ja pitää sen juttuja kiinnostavina. Tai siis tavallaan, pitää mun juttuja kiinnostavina, koska oonhan mä vaikuttanut Lissuun tosi paljon näitten vuosien aikana. Ilman mua Lissu ei ois Lissu, se on selvää.

Mä toivon Lissulle kaikkea hyvää. On tää kyllä aika haikeeta. Mutta samalla mä oon hirveen helpottunut, ettei mun tartte olla sen kanssa enää paljoa tekemisisissä. Meidän suhde oli niin raju, että nyt kun se on loppu, ni mun tunteet sitä kohtaan on aika laimeat.

Voi olla, että mulle tulee Lissua vielä tosi ikävä. Nyt mä oon alottamassa suhdetta yhteen Väiskiin. Musta tuntuu, että mun ja Väiskin suhteesta tulee vielä rajumpi kun mun ja Lissun suhteesta, ja että vielä mä kaipaan niitä aikoja, kun Lissu oli mulle tärkee. Väiskin ja mun suhde on vielä sellasta tunnustelua, vähän kuulostellaan että miltä se toinen tuntuu, enkä mä oikeastaan ajattele Väiskiä paljoakaan. Ehkä mä en uskalla innostua Väiskistä niin paljon, kun tää mun ja Lissun ero on vielä näin tuore.