Jatulintarha

Olen käyttänyt koko perjantaipäivän keskiaikaisen keittokirjamme johdannon muokkaamiseen - johdannon, jonka olisi oikeastaan pitänyt olla valmiina jo eilen, mutta urakan massiivisuus ja flunssa hidastivat työstöprosessia. On aika omituinen olo: en ole tehnyt tuntiakaan mitään pornoon tai muuten akateemiseen palkkatyöhön liittyvää hommaa tänään, mutta silti tuntuu kuin olisi pukertanut pitkän työpäivän. Niinkuin tietyssä mielessä olenkin. Johdantotekstin työstö on pohjimmiltaan täsmälleen samanlaista hommaa, jota minun pitäisi tehdä pornomanga-artikkelini parissa. Jonka dedis muuten lähenee uhkaavasti.

Jotta ei menisi perjantai vallan pornottomaksi päiväksi, ajattelin esitellä nettisivuston, joka haastaa pornon esittämisen tapoja ja määritelmiä. Beautiful Agony sisältää filminpätkiä ihmisten kasvoista. Kuvan rajaus on kaulasta ylöspäin. Filminpätkissä ei ole mitään muita ääniä kuin ne, mitä ihmiset ja heidän liikkeensä tuottavat. Ihmiset ovat pääosin nuoria, mutta keskimääräisen tavallisen näköisiä. Osa naisista on meikannut itseään, suurimmalla osalla on tukka sekaisin. Jollakin miehellä on pipo päässään ja talvitakki päällään. Rajauksesta johtuen heidän vaatetuksellaan tai vaatteettomuudellaan ei ole mitään merkitystä. Satunnaisesti kuvissa vilahtavat kädet, mutta keskiössä ovat kuitenkin kasvot.

Kasvot ja ilmeet kiihottumisen, orgasmin ja rentoutumisen aikana. Suurin osa orgasmeista on aikaansaatu masturboimalla, mikä on ymmärrettävää siksi, että yhden ihmisen orgasmia filmillä on paljon helpompi hallita kuin useamman. Ihmisen on myös helpompi keskittyä orgasmiinsa tyydyttäessään itseään kuin harrastaessaan seksiä toisen ihmisen kanssa. Filmeistä ei näe, miten niissä esiintyvät ihmiset masturboivat: keinot voi lähinnä aavistella olkapäiden liikkeistä, ja joskus kuvassa vilahtavista käsistä. Filmien alkupuolella ihmiset tuntuvat olevan tietoisia kamerasta ja esiintyvän sille. He katsovat suoraan kameraan, joskus flirttailevat. Kiihotuksen noustessa silmät sulkeutuvat, kasvot vääntyvät rumasti - tai ainakin sillä tavoin, jota ei kulttuurissamme ole tapana pitää kauniina. Orgasmin hetkellä näyttää siltä kuin filmin ihminen olisi kokonaan unohtanut kameran: orgasmin jälkeen hänen ilmeensä näyttää hölmistyneeltä, jopa nololta. Jotkut irvistelevät kameralle, toiset panevat sen äkkiä pois päältä.

Miesten ja naisten ilmeet orgasmin hetkellä ovat hätkähdyttävän samanlaiset. Pornoelokuvista tuttua naisten vinkumista ja miesten machomaista irvistelyä näkyy harvoin. Sen sijaan näkyy auenneita suita, yhteenpuristettuja hampaita, kimeitä voihkaisuja, tiukkaan rutistuneita kasvonpiirteitä. Kasvoja, joilla jännittyminen ja rentoutuminen vaihtelevat. Pornoelokuvien orgasmithan ovat suurimmaksi osaksi näyteltyjä, tai vähintäänkin liioiteltuja - MoonTV:n Pornostaraa aikoinaan katsoneet muistanevat, että osa siitä mahtavasta määrästä spermaa, jota miespuoliset pornotähdet vaikuttavat ruiskuttavan, onkin itseasiassa substituuttia, kuten esimerkiksi jugurttia tai hiustenhoitoainetta. Naispuolisten pornotähtien "nautintoa" kukaan tuskin on koskaan orgasmeiksi kuvitellutkaan.

Beautiful Agonyn filminpätkät ovat hyvin yksinkertaisia ja yksinkertaisuudessaan toistuvia, mutta silti täydellisiä. Niistä on riisuttu kaikki ne piirteet, jotka ovat tuttuja pornosta. Sivulla ei esitellä alastomia ruumiita, mielikuvituksellisia asentoja, toinen toistaan kauniimpia ja kyvykkäämpiä ihmisiä, jotka muistuttavat enemmän avaruusolentoja kuin ketään tuttua ihmistä. Sivulla ei käydä läpi oraalin, anaalin, vaginaalin ja penetraalin kavalkadia, eikä esitellä seksivälineiden kehityksen uusimpia saavutuksia. Poissa ovat kiiltonahkaiset korkokengät, pitkät lakatut kynnet, öljytyt lihakset, mustat sukkanauhavyöt, vibraattorit, dildot ja buttplugit, S/M-leikkien ruoskat ja käsiraudat, täydellisen muotoiset rinnat ja pakarat. Ennen kaikkea poissa ovat alati erektoituneet penikset ja sievästi vahatut häpykukkulat, joiden keskeltä punakyntisten sormien venyttämä emättimen aukko irvistää kuin nahkiainen.

Tämän pornovuoteni aikana olen tutustunut lukuisiin erilaisiin pornon genreihin homomiehille suunnatusta arabifetissipornosta naisten seksiopaspornoon, japanilaisesta väkivaltasarjakuvapornosta lihavuusfetisistipornoon. Furryistä nyt puhumattakaan, jestas sentään. Beautiful agony on kuitenkin jotain liki ainutlaatuista. Beautiful agony tuntuu pakenevan määritelmiä. Onhan se pornoa, onhan? Jos näytetään ihmiskasvot sillä hetkellä, kun hän saa seksuaalista nautintoa, niin mitä muuta se olisi kuin pornoa? Filminpätkät ovat myös kiihottavia. Eikö kiihottavuus ollutkin yksi pornon määritteistä? Sivu myös asettuu nettipornon teollisuudenalaan - huolimatta siitä, että kaikki filminpätkät ovat siinä esiintyvien ihmisten itsensä tekemiä. Ja myös juuri siksi: onhan amatööriporno yksi pornoteollisuuden nousevista trendeistä tällä hetkellä.

Silti niistä tuntuu puuttuvan jotakin, joka on pornossa aina läsnä. Ehkä kyse on Linda Williamsin luonnehtimasta ilmiöstä nimeltä "frenzy of the visible", jota on vaikeaa kääntää. Siis siitä, että porno pyrkii näyttämään kaiken mitä näytettävissä on, mahdollisimman selkeästi, mahdollisimman läheltä ja kutsumaan katsojansa fantasiaan, jonka mukaan näytetty asia on autenttinen. Beautiful Agony ei näytä muuta kuin kasvot ja orgasmin, ja silti se tuntuu riittävän pornoksi.

Beautiful Agonyn kautta löysin myös tietoa omalaatuisesta projektista. Global Orgasm -projekti yrittää saada mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan orgasmoimaan rauhan puolesta talvipäivänseisauksena 22.12. Ajatuksena on, että suuri määrä orgasmeja samana päivänä voisi muuttaa maapallon energiakenttää positiivisemmaksi näinä levottomina aikoina. Erityisesti joukkotuhoaseita omistavien maiden kansalaisia vedotaan tulemaan mukaan orgasmiprojektiin.

Rauhan puolesta toimiminen orgasmien avulla vaikuttaa aika kaukaa haetulta, mutta haittaa siitä ei ainakaan ole. Ehkä orgasmi talvipäivänseisauksena saisi aikaan ainakin sen, että adventtisohjoa voisi kyntää hymy huulillaan. Minä ainakin lähden projektiin mukaan.