29.10.2006
Älä haaveile, bisseile
Kävin tänään Oulun Setan bi-ryhmässä. Tai siis oikeastaan tapaamassa Setan toimistolla ryhmänpitäjää, kaveriani. Meitä oli siis kaksi siellä. Jos ihan rehellisiä ollaan, menin sinne puoliksi jonkinlaisesta velvollisuudentunnosta ja puoliksi siksi, että voihan sitä kavereitaan tavata noinkin. Ihan hyvä, että menin sinne, sillä olisihan vetäjän ollut aika tympeää istuskella siellä yksikseen vahtaamassa, että jospa joku tähän ryhmään tulisi.
Olen itse vetänyt kevään verran bi-ryhmää viisi vuotta sitten. Ryhmä oli suurimmillaan neljä henkeä, pienimmillään kaksi. En muista, montako kertaa ryhmä kokoontui - kolme, neljä? - mutta ensimmäisen vähäväkisen kokoontumisen jälkeen oli selvää, ettei ryhmä pysy hengissä kovin kauaa. Ja valitettavasti tälle ryhmälle näyttää käyvän samoin. Setan kalenterissa on vielä yksi tapaaminen, 25.11. Luultavasti menen sinne, mutta aika ihmeellistä olisi, että ryhmä kokisi äkillisen väentungoksen. Tervetuloa sinne kuitenkin.
En suoraan sanottuna oikein tiedä, miten suhtautuisin bi-aktivismiin. Toki minusta dikotomisen sukupuolijärjestelmän dominoimassa maailmassa on hyvä, että edes joku jaksaa muistuttaa, että hei, ei kaikkien tartte olla lesboja, heteroita tai homoja. Ja jonkinlainen bi-yhteisöllisyys voisi olla erittäin kiva asia, jos sellaista voisi arkipäiväänsä saada.
Olen parilla kansainvälisellä bi-postituslistalla, joissa on hyvin selkeä, bi-identiteettiä ja -yhteisöä rakentava henki. Vastikään yhdellä listalla keskusteltiin kiihkeästi siitä, mistä saisi helpoiten ja halvimmalla bi-pride-lippuja, joita voisi heilutella marsseilla, paraateissa ja juhlissa. “Bisexual VisiBIlity! Yay for bis!!” Bisse-lipun värit ovat toki kauniit, ihan meikän lempivärejä, mutta jollain tavalla biseksuaalisen identiteetin rakentaminen tietoisesti seksuaalivähemmistöidentiteetiksi on hieman arveluttavaa.
En ole lainkaan varma siitä, että biseksuaalisuuden korostaminen on oikea tapa murtaa dikotomista sukupuolijärjestelmää. Lopputuloksena nimittäin on todennäköisemmin uusi jämäkkä kategoria kuin kategorioiden rapautuminen. Minusta biseksuaalisuudessa mielenkiintoisinta on sen luokittumattomuus ja häilyvyys. Mutta kun ruvetaan kunnolla rakentamaan yhteisöä ja identiteettiä, häilyvyys tuppaa katoamaan.
Ja sitten ruvetaankin rakentamaan normeja olemiselle ja elämiselle. Vuoden 2001 European Bisexual Conferencen avauspuhuja Heleen Rutgerskin sanoi jotenkin niin, että “kilttien monogaamisten biseksuaalien ja tuhmien polygaamisten biseksuaalien täytyy toimia yhdessä”. Jotta kyseinen lause olisi yleisölle ymmärrettävissä, jonkinlaisia biseksuaalisuuteen liittyviä normeja on bi-aktivistien kesken oltava olemassa. Ne normit liittyvät mono- ja polygamian lisäksi aktivismin tasoon ja luonteeseen. On varmasti uskottavampaa olla bi-aktivisti, joka vaatii näkyvyyttä lesbo- ja homoyhteisöissä (joissa bisset usein(miten) toimivat) kuin bi-aktivisti, joka järjestää ryhmäseksi-iltoja. Itse asiassa jälkimmäinen toiminta saattaisi viedä uskottavuuden edelliseltä.
Osittain tämä pohdiskelu liittyy parhaillaan lukemaani Michael Warnerin kirjaan The Trouble with Normal. En ole vielä päässyt kuin puoleen väliin, mutta Warnerin ajatukset ovat tähän mennessä olleet hyvin kiinnostavia. Warnerin mukaan valtaväestön hyväksynnän hakeminen jollekin seksuaalivähemmistölle tarkoittaa väistämättä sen normalisoimista, norminmukaistamista. Ja usein normalisointi tarkoittaa paitsi ympäröivän yhteiskunnan normeihin mukautumista, myös seksuaalisuuden kieltämistä tai typistämistä. Elleivät ne sitten ole sama asia.
Naimisiin menevä, 10 vuotta yhdessä ollut homopari - normaaleja. Lesbopari, jolla on pentuja - normaaleja. Biseksuaali, joka tunnistaa ja tunnustaa eri sukupuolia kohtaan tuntemansa seksuaaliset tunteet, mutta silti tyytyy yhteen partneriin - normaali. Transsukupuolinen, joka korjaa hoidoilla ruumiinsa kokonaan - normaali. Mutta: puisto- ja vessaseksiä harrastavat homomiehet - epänormaaleja. Lesbot, joita ei parisuhde voisi vähääkään kiinnostaa - epänormaaleja. Biseksuaaliksi itseään vain kontaktipalstoilla kutsuvat - epänormaaleja. Trannie, joka poistattaa rinnat ja kasvattaa parran, mutta jättää vaginan - epänormaali.
Gradussani, ja suureksi osaksi lisurissanikin, keskityin niihin ihmisiin, jotka nimittävät itseään biseksuaaleiksi, identifioituvat biseksuaaleiksi. Monille haastateltavilleni (ja tietty myös paljolti itselleni) avoimuus omasta bisseydestä, kaapista ulkona oleminen ja Setan toimintaan osallistuminen on bi-aktivismia, tietoisuuden lisäämistä biseksuaalisuudesta. Mutta luonnollisesti se on myös tapa normatisoida, normalisoida biseksuaalisuutta. Normalisointi kuitenkin väistämättä kaventaa näkökulmaa siitä, mitä biseksuaalisuus on ja mitä se tarkoittaa. Siitä, mitä se tarkoittaa itsensä avoimesti biseksuaaleiksi identifioiville ihmisille, tulee totuus biseksuaalisuudesta.
Jos en muuta ole pornolehtiä lukiessani oppinut, niin ainakin sen, että biseksuaalisuuden ilmiöstä saa aika yksipuolisen kuvan, jos keskittyy pelkästään niihin ihmisiin, jotka identifioituvat biseksuaaleiksi. Tein kursorisia tilastoja bi-maininnoista kontaktipalstoilla (joskus, jos ehdin ja jaksan, kirjoitan niistä artikkelin tai erillisen luvun väikkäriin) ja niitä on hirveän paljon.
Toki pornolehtien kontaktipalstoille tai deittinettiin kirjoittavat ihmiset muodostavat vain kapean siivun kaikista ihmisistä, mutta silti minusta kontaktipalstojen perusteella voi tehdä ainakin sen päätelmän, että bi-henkisiä (käytetään nyt tuota karseaa pornolehtitermiä) ihmisiä on paljon enemmän kuin mitä Setan toimintaan ikinä eksyy. Ne ihmiset eivät varmaan Setan toimintaa kaipaakaan, ja pettyisivät jos tulisivat bi-ryhmään ja heille tarjottaisiin teetä, vertaistukea ja keksejä.
14 kommenttia »
The URI to TrackBack this entry is: http://jatulintarha.blogsome.com/2006/10/29/ala-haaveile-bisseile/trackback/
RSS feed tämän päivityksen kommentteihin.
Kommentoi
Rivinvaihdot merkitään automaattisesti. Seuraavia HTML-tageja voi käyttää: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong> Sähköpostiosoite ei jää näkyviin kommenttien yhteyteen.
Sairaalassa tapasin naisen, jonka kanssa kävimme pienimuotoisen keskustelun bisseistä. Hän ei oikein ymmärtänyt koko konseptia, ja esittikin varsin yleisen (?) kommentin, jossa totesi, että hänen on vaikea uskoa bisseyteen, ja muistaakseni perusteli sitä sillä, että ei voi olla bisse, jos ei ole kokeillut kumpaakin sukupuolta seksitarkoituksissa. Esitin sinun teesisi omasta identiteetistä hänelle, ehkä hän otti sen onkeensa, ehkä ei. Nyt minua jäikin vaivaamaan nämä senssipalstabisset - et tunnu ottavan heitä kovinkaan vakavasti. Erotteletko omassa tutkimuksessasi heidät pois bisseyden genrestä vai ovatko he jonkinlaisia wannabe-bissejä, epäaitoja teeskentelijöitä?
Comment by ama — 29.10.2006 @ 09:42
Totta kai otan “senssipalstabisset” vakavasti, siitä koko pähkäilyssäni onkin kyse. Minusta - ja myöskään tutkimuksen kannalta - on mieletöntä ruveta tekemään erotteluja “epäaitojen, teeskentelevien wannabe-bissejen” ja “aitojen oikeiden bissejen” välillä. Maailma tekee sitä erottelua jo ihan tarpeeksi minunkin puolestani.
Tutkimuksen kannalta on ongelmallista nimenomaan se, että ne “senssipalstabisset” yleensä eivät yhtä suoraviivaisesti identifioi itseään biseksuaaleiksi kuin ne, jotka vaikka lähtisivät Setan biryhmään. Siten heitä on vaikeampi tavoittaa tutkimuksen tekoa varten. Uskon (tai sanotaan: hypoteesini on) että biseksuaalisia käytäntöjä elämässään toteuttavia ihmisiä on paljon enemmän kuin itsensä biseksuaaleiksi identifioivia. Biseksuaalisilla käytännöillä tarkoitan siis sekä seksiä että parisuhteita. Ja jos keskittyy vain bi-identifioituneisiin, biseksuaalisuusnäkökulmasta tulee hyvin kapea.
Tähän mennessä olen keskittynyt suoraviivaisesti bi-identifioituneisiin ihmisiin, ja haluaisin jatkossa tavoittaa niitä ihmisiä tutkittavaksi, jotka eivät koe biseksuaalisuutta selkeästi identiteettinä, mutta silti toteuttavat niitä biseksuaalisia käytäntöjä. En tiedä, mitä tämä tarkoittaa väikkärini kannalta - fokuksen siirtymistä tai muuttumista?
Comment by Jatulintarha — 29.10.2006 @ 15:19
Mun mielestä tämänkaltainen pohdiskelu on todella hyödyllistä ja oikeastaan suosittelen/toivon, että muutat fokusta jos se tuohon suuntaan
olis menossa..
Niinku sanot, se, että joku identifioi itsensä johonkin kategoriaan (vaikka se olisikin tavallaan kategorioita kaihtava kategoria)
on tavallaan helposti sen kategorian hyväksytyn tarinan toistamista. Itse voin sanoa, että olen ei-hetero, mutta mihinkään muuhun lootaan
en oman pääni sisällä pysty identifioitumaan, vaikka ulkopuolelta varmaan moneenki heiteltäs. Kategoriat muille, identiteetti itselle, mutta aika monesti seksuaalisuuden kautta jäsennetyt identiteetit on aika… öö… ohuita tarinoita vaan. Helpottaa normalisoitumista.
Comment by P.A.A. — 30.10.2006 @ 13:27
Joskus tuntuu, että tämä seksuaalisen tasavertaisuuden projekti on ollut suoraan sanottuna perheestä. Sitä pelkää rakentavansa semmosta taloa, johon ei itse mahdu. Pitäisikö valtion esimerkiksi ylipäätäänkään julistella parisuhteita pyhiksi?
Avoimet ovet tuntuu meidän Setan järkevimmältä ryhmältä, mutta biseksuaalisuus edelleen poliittisesti tärkeältä käsitteeltä, jonka olemassaolo ja pyörittely tekee monenlaisista olemisista helpompia.
En oikein ymmärtänyt tuota Warneria. Oliko se ajatellut vähemmistöjen tulevan olemassaoleviksi jotenkin irtaallaan valtaväestöstä ja normalisoivista voimista? Minä olin tottunut ajattelemaan normia sellaisena sosiaalisen voiman muotona, joka tuottaa ymmärrettävien subjektien kentän. Tällöin ei tunnu luontevalta ajatella, että olisi jo jokin tietty ja olemassaoleva seksuaalivähemmistö, joka sitten hakemalla hyväksyntää alistaisi itsensä valtaväestön normalisoinnille. Ellei sitten ajattele olemassaoloa itsessään vaatimuksena, mutta tästä kai ei ollut kyse?
P.S. Tämä editori on todella heikko, se leikkaa tällä selaimella ainakin viimeisen tusinan merkeistä pois näkyvistä. Kenttä siis jatkuu tuonne oikealla, vaikkei sinne voi edes rullata.
Comment by Jaakko — 30.10.2006 @ 20:56
Mietin tässä jälkeenpäin, että se jonkinlainen bi-aktivismiin liittyvä vaivautuneisuuteni johtuu ehkä siitä, että oma, henkilökohtainen identiteettini ei vastaa sitä yhteisöllistä identiteettiä, jota bi-aktivismilla luodaan. Eli se, että biseksuaalisuus on tietoisesti pervo-identiteetti muiden pervo-identiteettien rinnalla, ja sitten yhdessä kuljetaan Vaparikulkueissa liput liehuen. Ai, eikun ne olikin Pridet nykyään. Pidän biseksuaalisuutta tärkeänä käsitteenä siksi, että se murtaa dikotomioita, ja ilman sitä ihmiset jämähtäisivät heteroiksi, lesboiksi tai homoiksi, mutta mielestäni käsite vesittyy, jos siitä tulee seksuaalivähemmistöidentiteetti muiden joukossa. Vähän niinkuin queer: yhtäkkiä queer ei olekaan rakenteita järisyttävä ajattelutapa, vaan pelkkä q-kirjain hlbtq-litanian lopussa. Vai oliko se jo hlgbtq?
Jaakko: kirjoitin Warnerista vähän epäselvästi. Warner ei oikeastaan kirjoita vähemmistöistä sinänsä, vaan amerikkalaisesta homo- ja lesboliikkeestä ja sen agendasta. Eli esim. avioliitto- tai adoptio-oikeuksien saamisen vuoksi pyritään korostamaan sitä kuinka “normaaleja” kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat, jolloin kaikki “epänormaali” marginalisoituu. Eihän vessa- ja puistoseksiä harrastaville homoille nyt lapsia adoptoitavaksi anneta. Eikä niiden pidä päästä naimisiinkaan, avioliiton pyhyyshän siinä vaurioituu. Amerikkalaisessa kontekstissa normalisointi tarkoittaa myös tietynlaista puritanismia, jolloin seksuaalivähemmistöistä puhuttaessa puhutaan kaikesta muusta paitsi seksuaalisuudesta. Vaikka Warner kirjoittaa amerikkalaiskontekstista, minusta hänen ajatuksensa ovat osuvia myös tällä puolen Atlanttia, ja samanlaisia keskusteluja käytiin vuosi sitten Pervoissa pidoissa. Warner toki ilmaisee asiat paljon elegantimmin kuin minä, ja taidan yksinkertaistaa hänen sanomisiaan. Palaan asiaan, kun olen lukenut kirjan loppuun.
Editori: onko muilla ongelmia rivien lopussa olevien merkkien kanssa? Muutin editorin asetuksia hiukan, mutta koska minun selaimillani (Firefox ja OmniWeb) ongelmaa ei esiinny, joten on vaikea tietää, korjaantuiko ongelma vai ei.
Comment by Jatulintarha — 30.10.2006 @ 21:43
Laitoin kotihakemistooni screenshotin blogistasi sellaisena kuin se näkyy Explorer-selaimella resoluutiolla 1280 x 800. Kuvasta näkyy se, miten väärin Explorer skaalaa itse teksti-ikkunan blogissa, vaikka palkit ovat hyvin. Kuva löytyy täältä: http://www.student.oulu.fi/~ehonkala/linkatut/jatulintarha.jpg
Lisättäköön vielä, että Firefoxilla sivu näkyy oikein, lukuunottamatta linkkilistan Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seuran linkkiä, jonka ensimmäinen sana menee sivun ulkopuolelle pituutensa vuoksi, mutta millä nyt ei ole isommin väliä, koska Fox sallii scrollaamisen leveyssuunnassa, toisin kuin Explorer. Toivottavasti tästä on apua.
Ai, ja voisitko päivittää blogisi uuden osoitteen Blogilistalle? Sen kautta on niin kätevä seurata päivityksiä.
Comment by Emma — 31.10.2006 @ 12:21
Ohhoh, vai tuommoiselta näyttää. Muistaakseni samanlaisia asetteluongelmia on IE:llä ollut myös kotisivujeni kanssa, joissa siis on aika samanlainen tyylisivu. IE tulkitsee jotkut CSS:n asetukset väärin. IE:stä on käsittääkseni tulossa piakkoin uusi versio, jonka pitäisi tukea CSS:ää paremmin.
Vaihdanpa blogilistalle osoitteen heti. Olin unohtanut koko jutun.
Comment by Jatulintarha — 31.10.2006 @ 12:33
Tuo Biseksuaalinen identiteetti, jos sellaista nyt onkaan, on mielenkiintoinen aihe, itse en oikeastaan osaa sanoa mihin lokeroon itseni tunkisin, niinpä en enää jaksa - henkilökohtaiselta kannalta - miettiä koko asiaa, luovuin asian miettimisestä joskus vähän ennen kuin täytin kolmekymmentä.
Mutta on hyvä että joku jaksaa miettiä/tutkia asiaa, mitä enemmän tietoa ylipäätään erilaisista seksuaalisista suuntautumisista on saatavilla niin sitä parempi. Nuoruudessani (70-80-lukujen taitteessa) kun ei juurikaan puhuttu edes homoseksuaalisuudesta, bisseydestä puhumattakaan, niinpä allekirjoittanut mietiskeli itseään ja seksuaalisuuttaan lähemmäs kolmikymppiseksi. Ja loppuen lopuksi se oli tavallaan hukkaan heitettyä aikaa kun mihinkään tulokseen en päätynyt.
Asiasta kolmanteen: Onko tämä blogsome kuinka hyvä ja vakaa alusta? Minua kun tuon Bloggerin jatkuva pätkiminen on alkanut ottaa siinä määrin päähän että mietin alustan vaihtoa ja vuodatuksen tarjoamat ulkoasut eivät oikein miellytä silmääni ja en viitsisi väsätä itse ulkoasua, saan siitä ulkoasun säätämisestä tarpeekseni ihan ammatissanikin.
Comment by Johannes — 31.10.2006 @ 15:15
Hmm? Ei näyttänyt kommenttini ilmestyvän tähän, kokeillaanpa uudestaan ilman a-hreffeilyä:
Tuo Biseksuaalinen identiteetti, jos sellaista nyt onkaan, on mielenkiintoinen aihe, itse en oikeastaan osaa sanoa mihin lokeroon itseni tunkisin, niinpä en enää jaksa - henkilökohtaiselta kannalta - miettiä koko asiaa, luovuin asian miettimisestä joskus vähän ennen kuin täytin kolmekymmentä.
Mutta on hyvä että joku jaksaa miettiä/tutkia asiaa, mitä enemmän tietoa ylipäätään erilaisista seksuaalisista suuntautumisista on saatavilla niin sitä parempi. Nuoruudessani (70-80-lukujen taitteessa) kun ei juurikaan puhuttu edes homoseksuaalisuudesta, bisseydestä puhumattakaan, niinpä allekirjoittanut mietiskeli itseään ja seksuaalisuuttaan ( http://johannknekt.blogspot.com/2006/08/biseksuaalinen-identiteetti-vai-onko.html )lähemmäs kolmikymppiseksi. Ja loppuen lopuksi se oli tavallaan hukkaan heitettyä aikaa kun mihinkään tulokseen en päätynyt.
Asiasta kolmanteen: Onko tämä blogsome kuinka hyvä ja vakaa alusta? Minua tuon Bloggerin jatkuva pätkiminen on alkanut ottaa siinä määrin päähän että mietin alustan vaihtoa ja vuodatuksen tarjoamat ulkoasut eivät oikein miellytä silmääni ja en viitsisi väsätä itse ulkoasua, saan siitä ylkoasun säätämisestä tarpeekseni ihan ammatissanikin.
Comment by Johannes — 31.10.2006 @ 15:21
Jostain syystä osa kommenteista jää moderaatioseulaan ja vaatii hyväksymistä käsin, en tiedä miksi. Moderaatioseulassa on joukko spam-avainsanoja, mutta mikään niistä ei vaikuta sellaiselta, johon kommenttisi olisi takertunut.
Blogsomen vakaudesta en vielä osaa sanoa mitään, olen käyttänyt sitä niin lyhyen aikaa, ettei ongelmia ole ainakaan vielä ehtinyt ilmetä.
Comment by Jatulintarha — 31.10.2006 @ 16:27
Minä en ole uskaltanut määritellä itseäni biseksuaaliksi kovin vahvasti, koska vaikka minusta tuntuu että olen kiinnostunut myös naisista miesten lisäksi ei minulla ole siitä mitään varsinaisia todisteita ja niin koen olevani jonkinlainen teeskentelijä. Se tuntuu pelottavalta myös siinä mielessä että minusta tuntuu että sen pitäisi määrittää minua jotenkin kokonaisvaltaisesti ja että minun pitäisi yrittää olla mukana seksuaalivähemmistöjen alakulttuurissa, se tuntuu minusta jotenkin vieraalta ja pelottavalta. Enkä ole ikinä oikeastaan varma mistään (olen myös agnostikko), ehkä vain kuvittelen olevani bi, ehkä oikeat biseksuaalit ovat varmoja suuntautumisestaan. Onnistuin ahdistamaan itseni kaikilla noilla kysymyksilläni niin että päätin ettei suuntautumisellani ole niin kauheasti väliä arkielämäni kannalta. Minkäänlaiseksi aktivistiksi minusta ei ole, ehkä siksikin parempi etten ole kauhean julkisesti bi (en tietenkään voi tulla ulos kaapista jos en ole ihan varma olenko edes siellä).
Comment by Näkymätön tyttö — 31.10.2006 @ 18:35
Blogsomessa voi jotain kautta määrittää kommenttiseulan “herkkyyden” lähinnä määrittämällä esim. sallittujen linkkien määrän enemmäksi kuin yhdeksi, joka helpottaa kommentointia. Tuo captcha kun kuitenkin karsii suurimman osan spammaajista jo kättelyssä, ei sallittujen linkkien lisääminen ole erityisen riskialtista.
Mitä tulee blogsomen vakauteen, itse olen sitä käyttänyt vajaan vuoden verran, ja se on ollut alhaalla muutaman kerran sinä aikana. Eli ei kovin usein ainakaan muistini mukaan.
Comment by Emma — 31.10.2006 @ 21:03
“kilttien monogaamisten biseksuaalien ja tuhmien polygaamisten biseksuaalien täytyy toimia yhdessä”
Heh, olen siis tuhma polygaaminen bisse.x) Bi-identifioitunut, joten “uskon” siihen määritelmään. Identiteetti tuli tapauksessani ennen tuhmistelua, koska se nyt vain tapahtui tällä tavalla (”romanttinen” kiinnostus eräitä ystäviä kohtaan).
Vedän myös Naisasialiitto Unionin Turun bi-naisten ryhmää, joten ehkäpä tässä tapauksessa aktivismi ja vertaistuki kohtaa tuhmien ja kilttien välillä?
Tosin itse tykkään enemmän termistä polyamoria, polygaamisuus viittaa mielessäni jotenkin liikaa moniAVIOISUUDEN suuntaan, kun kyse on muunlaisista suhteista. Silti eri asia kuin avoin suhde. Olen myös miettinyt polyamorisuuden mahdollisuutta identiteettinä. Määrittääkö termi enemmän suhdetta vai ihmistä? Itse koen sen henkilökohtaisesti, siis identiteettinä. Mistä tulee tietysti mieleen, että olenko ylipäänsä kykeneväinen olemaan aina vain yhden kanssa? Todennäköisesti en, mutta johtaako ihastuminen sitten automaattisesti seksiin? Ei. Ja ehkä olen kuitenkin tosi kiltti siinä, että en pysty juurikaan ajattelemaan seksiä vieraiden kanssa. Mieluiten hässin ystävieni kanssa, mikäli ko. henkilöä kiinnostaa. En ole koskaan itse asiassa pokannut ketään baarista, tms. Enkä tiedä pystyisinkö siihen, siis henkisellä tasolla, toisaalta ei ole edes kiinnostanut kokeilla.
Tuosta muodostuu ihan jännä vertailukohta niihin, jotka harrastavat bisseilyä (bi-henkiset?), ja todennäköisesti ylipäänsä ovat olleet elämänsä aikana huikeasti paljon aktiivisempia seksuaalisesti kuin minä.
Joillekin tuntuu myös olevan outoa se, että olen naimisissa - ja siitä huolimatta tällainen pervertti, kun pitäisi sitoutua mieheeni. Onhan joillekin ollut outoa sekin, etten käytä aina sormusta - ihan kuin kiintymys toiseen ihmiseen olisi siitä kiinni.
Pervoilut pitäisi tehdä parikymppisenä, biletysiässä, sitten tämän ikäisenä vakiintua monogaamiseen avioliittoon, hankkia lapsia, jne. Mitä en myöskään aio tehdä, elämää helpottaisi itse asiassa kovasti jos kävisi steriloitavana.
Itse olin parikymppisenä sinkkuna aktiivinen koiraharrastaja, ja potentiaalinen kirjastotäti. Varsinainen nörtti, ja itse asiassa noilla ansioilla tulin hyväksytyksi nörttien Irti Elämästä -yhdistyksen jäseneksi. Sitä ennen tehdyt biletyskokeilut liittyivät enimmäkseen alkoholiin ja flirttailuun, ei sen enempää.
Minullakin tämä uusi blogisi on IE:llä näkynyt oudosti, nyt asiat on paremmin. Mutta en tiedä miten paljon osuutta oli aiemmin sillä, että nettailin läppäriltä. Siinä on laajakuvanäyttö, joten se on litteämpi ja leveämpi kuin normaali (jollaiselta nyt luen blogiasi). En silloin saanut mm. kommentteja ollenkaan näkyviin, tai niitä linkkejä kommentteihin. Samoin linkkilista näkyi vain osittain, siis pystysuunnassa. Sinänsä läppärillä on isompi resoluutio kuin 1024x768, mutta sekään ei tunnu vaikuttavan, tuo pystysuuntainen vajaus sivun näkyvyydessä on ollut ongelmana muuallakin.
Comment by Elina — 1.11.2006 @ 13:11
Heh, kiitos että tulit pelastamaan orvon ryhmänvetäjän yksinäiseltä synkistelyltä. Lauantaisissa bileissä yksi ihminen totesi että tulisi kyllä käymään bi-ryhmässä, mutta ensi kerralla hänellä on jotain muuta tekemistä. Näitähän riittää…
Ja todellakin. Olen itse ihmetellyt syksyn mittaan, miksi moista ryhmää vedän, kun en itse enää oikein tunne kuuluvani kyseiseen alalajiin. Tai no, miten sen nyt ottaa. Miksi sen pitää olla bi? Olisiko kätevämpää ilmaisua? Jos oltaisiin kaikki vain pelkkä seksuaaleja ilman mitään tarkempia määritteitä?
Comment by Terhi — 14.11.2006 @ 15:22